Raskaus

Olin jo jonkun aikaa ihmetellyt huonoa oloa ja vatsan turvotusta iltaisin ja öisin. Pahoinvointi ja turvotus häiritsi niin paljon, että nukkuminen oli vaikeaa. Aikomuksena oli varata lääkäriin aika, että selviäisi mikä mua oikein vaivasi. Ajattelin kuitenkin tehdä raskaustestin kotona ennen lääkäriajan varaamista, koska olin varma, että se testi tehtäisiin ensimmäisenä.

Kuva weheartit

Niinhän siinä sitten kävi, että tikkuun ilmestyi heti kaksi viivaa. Näytin testin heti miehelleni M:lle ja asiasta iloittiin nopeasti. Millis saisi pikkusisaren ihanan lyhyellä ikäerolla ja hoitoon ei olisi kiire. Kaikki isommat hankinnat on vielä tallella komerossa, kuten turvakaukalo, pinnasänkykin löytyy. Vaatteita on säilössä monta pussillista, sieltä voi ottaa käyttöön, jos vauva on tyttö, joitakin unisex-värejäkin kuitenkin on. Mä toki varmasti haluan ostaa vauvalle ''omat vaatteet'' ettei tarvi kaikki olla siskon vanhaa, mutta koko 50 menee niin lyhyen ajan, että ne mielellään hommaan käytettynä.

Meillä oli tarkoitus ettei hiiskuta asiasta kellekkään vielä pitkään aikaan, mutta suunnitelmat muuttui heti alkuunsa, kun mun täytyi mennä neuvolaan ja Millikselle täytyi olla hoitaja. Mun oli pakko kertoa äidille ja siskolleni.
Nyt kun viikkoja on kasassa yli 18, niin lähisuku tietää asiasta, sekä osa kavereista. Loput kuulee varmasti jostain ja viimeistään näkevät siinä vaiheessa, kun maha alkaa kunnolla kasvaa.

Oon aika paljon miettinyt painonnousua raskausaikana. Ensimmäisessä raskaudessa paino nousi yli 25kg ja se on alle 160cm ''pitkälle'' hirmuisen paljon. Kolme (!!!) kiloa jäi sairaalaan ja vauva kuitenkin painoi yli sen, en voi ymmärtää miten just mulle kävi noin. Puolessavuodessa kuitenkin kaikki kilot oli poissa ja pari extrakiloa myös, olo oli taas ihanan normaali. Paino lähti jo heti raskauden alussa nousemaan ja pelkäänkin, että kiloja alkaa taas kertyä samaan malliin. Olin kuitenkin onnellinen, kun viime neuvolassa rv17 painoa oli koko raskauden aikana kertynyt vain 1,3kg. Vielä niitä kiloja kuitenkin ehtii tulla..

Ylempi kuva on otettu loppuraskauden aikana, kun odotin Millistä. Vatsa oli mielestäni aika siro, vaikka se tuntui jättimäiseltä silloin.

Tämä toinen raskaus on ihan erilainen, kuin ensimmäinen. Viimeksi oli jos jotakin vaivaa, mutta nyt olen päässyt melkoisen helpolla, ellei alkuraskauden väsymystä ja pahoinvointia lasketa. Raskaus menee ''vähän siinä sivussa'', kun hoitaa taaperoa. Ensimmäisessä raskaudessa tiesi tarkalleen missä vaiheessa raskaus menee ja tuli tarkistettua joka viikko vau:n sivuilta, miten vauva kehittyy mahassa ja miten suuri hän suurinpiirtein oli. Nyt olen käynyt vau:n sivuilla pari kertaa ja viikot muistan, kun uusi viikko alkaa aina maanantaisin. Jos päivät päälle täytyy muistaa, niin silloin täytyy tehdä pikainen laskeminen päässä, eikä se enää tule automaattisesti. Oltiin myös rv 13-14 Kreetalla lomailemassa ja hyvä kun raskautta edes muisti. Ainut mihin täytyi kiinnittää enemmän huomiota, oli syöminen.

Tässä raskaudessa miettii paljon enemmän, miten kaikki menee. Ultassa jännittää, onko kaikki hyvin. Ensimmäisessä raskaudessa ultria odotti iloisin ja innokkain mielin. Viime raskaudessa vauva kääntyi rv 36 perätilaan, jonka takia tehtiin suunniteltu sektio. Nyt jännittää myös se, että päättyykö tämäkin raskaus sektioon.  Kovasti toivoisin normaalia synnytystä.

Kuva weheartit

Vähän myös jännittää esikoisen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen. Millis on kuitenkin niin äitin vauva ja kiinni mussa. Varmasti tulee olemaan hirveän mustasukkainen. Täytyy vaan huomioida häntäkin paljon ja yrittää saada vauva sopeutumaan meidän rytmiin, eikä toisinpäin. Vaikeaa se tulee varmasti aluksi olemaan. Pelottaa vähän, jos vauvalla on koliikki niin kuin siskollaan. Sitä kuitenkin on turha murehtia etukäteen.. Ajankohtaisempaa olisi saada Milliksen nukkuminen kuntoon ennen vauvan tuloa. Tästä voinkin kirjoittaa myöhemmin oman postauksen. Sen sanon, että unenlahjat tuolla neidillä on huonoimmasta päästä ja kaikkein vaikeinta on se nukahtaminen. 

Lopuksi vielä pakko sanoa, että nautin toki tästä raskaudesta. On ihana katsoa, miten maha kasvaa ja rv15 alkoi potkutkin tuntua ja ne tuntui heti myös ulkopuolelle. Nautin siitä, että en kärsi pahoinvoinnista tai väsymyksestä. Selkäkin on pysynyt hyvässä kunnossa, toisin kuin edellisessä raskaudessa. Nautin siitä, että aika kuluu nopeasti enkä vain odota ja odota, että vauva syntyy.