27 raskausviikkoa tuli täyteen. Joka kerta tämän lauseen jälkeen meinaan kirjoittaa, miten nopeasti aika kuluu ja plaaplaaplaa! Ensimmäistä lasta odottaessa aika suorastaan mateli ja odotti vaan, että saa sen pienen nyytin syliin. Silloin sitä ei edes oikeastaan tajunnut, että sieltä vatsasta tulee ihan oikea ihminen! Kaikki oli jotenkin niin epätodellista ja uutta. Nyt toista lasta odottaessa tiedostaa, että sieltä ihan oikeasti tulee se lapsi, joka saattaa huutaa 24/7 vaikka ensimmäiset neljä kuukautta. :D
Todellakin toivon, että seuraavan lapsen kanssa olisi helpompi alku, kuin Miljan kanssa. Milja itki jo synnärillä paljon, mutta parin viikon ikäisenä kaikki paheni. Huutoa jatkui (varsinkin öisin) sen ensimmäiset neljä kuukutta. Olin oikeasti ihan tosi väsynyt, onneksi mulla oli apuna maailman paras mies ja ihanin äiti kantamassa pikkuista rääkyvää vauvaa aina iltaisin, että mä jaksoin valvoa yöt. Mun siskosta on myös ollut ihan korvaamaton apu. Se on ollut mun henkinen tuki jonka avulla oonkin selviytynyt arjesta parhain mahdollisin tavoin. Vieläkin se käy meillä useamman kerran viikossa ja on oikeasti niin ihana jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa, muunkin kuin sen oman miehen. Kyllä mä kavereitakin näen, mutta siskon kanssa voi puhua ihan mistä vaan! Kaiken lisäksi mun sisko on myös ihan parasta seuraa Miljalle. Huomaa, että kumpikin on toiselle todella tärkeitä. ♥
Pahimpien itkuilujen aikaan kuitenkin ''vetäydyin omaan kuoreen'', enkä oikeastaan ollut kavereihin yhteydessä. Kaikki johtui ainoastaan siitä, että mä en jaksanut! Päivät nukuin silloin kun pystyin ja yöt valvoin. Jossain vaiheessa täytyi syödä ja hoitaa kotiakin. Jossain vaiheessa halusin myös vaan olla, vaikka istua sohvalla yrittäen rentoutua. En jaksanut edes puhua kenenkään kanssa ja oikeastaan se myös ihan unohtui kaiken hässäkän keskellä. Mua vähän pelottaa, että tämä tuleva vauva olis yhtä itkuinen ja mä joudun taas kokea saman, nyt on lisäksi vielä vähän yli 1,5v hoidettavana siinä samassa.
Miljan pikkuvauva-aika meni vähän sumussa ja mietin, että kuluisipa aika nopeampaa ja itkut loppuisivat. Toivon, että tämän seuraavan lapsen kohdalla osaan ja pystyn elää hetkessä ja kunnolla nauttia siitä vauva-ajastakin. En sano, etten olisi nauttinut Miljan pikkuvauva-ajasta, mutta kaikki meni vähän ohi, kun rytmi oli ihan sekaisin ja huoli suuri, jos pienellä onkin oikeasti joku hätä, kun itki niin paljon. Nyt sitä maitoallergiaa tutkitaan kunnolla.. Olisipa tutkittu silloinkin. Tuntuu vaan, ettei nuoren äidin huolta oteta tosissaan, varsinkin kuin ensimmäinen lapsi kyseessä.
Pakko kuitenkin vielä sanoa, että mä tykkään ihan hirveästi enemmän tästä hetkestä. Miljan kanssa voi tehdä jo kaikkea kivaa ja tuntuu, että ymmärretään toisiamme ihan ilman sanoja, yksi katse riittää. ♥
Palatakseni tähän raskausviikkoon täytyy mainita, että harjoitussupistuksia on alkanut tulla ihan päivittäin. Vatsa kovettuu ja tuntuu inhottavan puristavalta. Kipeitä ne ei ole. Missä vaiheessa teillä muilla on noita tullut ja kuinka usein? Musta vaan tuntuu niin oudolta, kun Miljan aikana tällaista ei ollut ollenkaan. Mulla on myös alkanut vuotaa nenästä verta tosi runsaasti ja ihan päivittäin. Ehkä se on ihan normaalia, mutta myös tää on ihan uus juttu mulle.
Hyvää yötä ♥