Sivut

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mamma tuulettumassa

Perjantaina oltiin siis Amarillossa juhlimassa kaverin synttäreitä. Mulla oli ylläriylläri taas vaikeuksia vaatteiden suhteen, tämä kasvava keskivartalo kun rajoittaa jonkun verran.
Onneksi mulle just eilen sattui postiin saapumaan Nellyn tilaus, missä tuli uuden Dr Denimin Kissyt vanhojen kulahtaneiden tilalle. Tilasin koon S, kun kokotaulukon mukaan XS ja S välillä pitäisi olla vaan vyötäröllä eroa. Nää uudet ässät olikin paljon isommat kuin edelliset. Vyötärölle jää reilusti tilaa tämänkin pötsin kanssa ja lahkeet on pidemmät ja leveämmät. Nyt jo pelottaa miltä ne näyttää muutaman pesun jälkeen. Päätin silti pitää nämä mammahousuina ja ostan sitten synnytyksen jälkeen uudet. :)
Eipä tuossa vielä kaikki, vaan ongelmat jatkuivat... Löysin kerrankin tosi kivan vaateyhdistelmän ja aloin silittää paitaa. HITTO siihen paloi tietenkin valtava reikä keskelle selkäosaa! Kyllä lensi muutama ärräpää ja aloin hysteerisesti itkeä (hormonit). Menin makkariin murjottamaan kuin pienet lapset ja mies yritti lohduttaa mua:

M: Rauhoitu nyt, sun meikitkin leviää.
minä: Voi v'ttu mitä mä nyt puen!? (itkeä vollottaen)
M: Älä nyt itke, sulla on kaappi täynnä vaatteita. Varmasti löydät jonkun toisen kivan paidan.
minä: Ei mulla oo mitään mikä istuis tän mahan kanssa. Hyvä sun on puhua, kun oot ton kokoinen kaiken aikaa eikä sun kroppa muutu näin älyttömästä yhtäkkiä. (itkien vielä vuolaammin)

Viiden minuutin kuluttua olinkin jo rauhoittunut ja uusi paita oli löytynyt..... HORMONIT!!!




Muuten ilta meni tosi hyvin ja oli kivaa. Ruoka oli myös oikein herkullista! En muista koska olisin viimeksi käynyt Amarillossa. Ehkä vielä käyn jossain ''tuulettumassa'' ennen vauvan syntymää, leffassa ja syömässä. Amarillossa oli esiintymässä Stig, mutta lähdettiin kaverin kanssa jo hyvissä ajoin kotiin. Mulla oli kyllä kotoa lähtiessä fiilis ''mitä jos jäisinkin keikalle'', paikan päällä ajatukset kuitenkin muuttui, kun näin ne kaikki känniset ihmiset ja sen metelin!


perjantai 15. marraskuuta 2013

Perjantaimenoa ja maitoaltistus

Tänään on perjantai! Kylläpäs viikot kuluu yhdessä hujauksessa, hupsista vaan. Mulla on suunnitelmissa lähteä viettämään kaverin (miehen siskon) synttäreitä, mennään ulos syömään useamman likan kanssa. Ihana päästä taas vähän muualle ja saada muuta ajateltavaa, vaikkakin oon poissa varmasti vaan muutaman tunnin ja senkin ajan Milja nukkuu kiltisti (toivottavasti). 

Meidän aamu alkoi tänään niin, että tehtiin aamupesut ja puettiin nopsaa vaatteet päälle ja syötiin puuro, sitten kiiruhdettiin terveyskeskukseen. Mun piti mennä kilpirauhasverikokeisiin ja ne pitää ottaa aamulla ennen klo 10. Oltiin labrassa odottelemassa puolen aikana, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä, että ajattelin ettei todellakaan voida päästä ennen kymmentä ja joudutaan taas joku toinen päivä lähteä uudestaan (vihaan sitä että täytyy lähteä jonnekkin melkein heti kun herätään). Päästiin luukulle kuitenkin minuuttia vaille 10! Ehdittiin ottaa verikoe ja mä olin niin helpottunut. Hoitaja selitti, ettei se nyt ihan minuutilleen tarkkaa touhua oo. 




Eilen maistoin vuoden ekat glögit, eipä ollu kovin hyvää. Täytyy ens kerralla ostaa sitä punaista, tummaa glögiä. Noi Geisha-keksit on kyllä oikeesti niin superhyviä! Mä oon aloittanut karkkilakon (joka on oikeasti pitänyt), mutta enhän mä voi tollasista kekseistä kieltäytyä.. Musta vaan tuntuu, että huijaan itteeni tällä asialla. Eikö nykyään keksit oo ihan kuin karkkia!?

Meillä muuten aloitettiin Miljalle maitoaltistus pari päivää sitten ja lyhyeen se loppui, samana iltana oli jo neitosen kroppa täynnä punaisia läiskiä ja yö meni itkeskellen. Aiemmin ei oo tullut ihoon mitään oireita, mutta nyt oltiin oltu kuukausi ilman maitoa, niin oireet varmasti tuli rajumpina. Ruokakin maistuu huonosti Miljalle, taitaa olla vatsa kipeä. Lääkäri kehoitti nyt jatkamaan maidotonta ruokavalioa  kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen on taas aika polille. Ahdistavaa vaan miten hitaasti kaikki asiat etenee. Mä haluaisin myös selvittää, onko Miljalla vielä muita allergioita, kun kaikki oireet ei maidon lopettamisen myötä hävinneet.

Tästä nyt tuli vähän sekava postaus, kun on juttua eilisestä ja tästä päivästä ja vielä Miljan maitoaltistuksesta. Toivottavasti teidän pää kesti lukea tämän kaiken turhan höpinän. Nyt mä lähden keittämään itselleni kupposen teetä, vielä kun Milja nukkuu päiväuniaan. Toivottavasti meille tulee tänään kiva ilta, ruoka on hyvää ja synttärisankari on iloinen! :) 
Millaisia perjantai-illan suunnitelmia teillä on?

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Raskausviikko 25 ja parhaat porkkanasämpylät

Oi mkä otsikko! Onko muiden mielestä otsikkoa yhtä vaikea keksiä? 

25 raskausviikkoa tuli täyteen maanantaina! Oikeasti pikkuinen vastaa paria päivää isompaa, mutta noin pienten määrien takia laskettua-aikaa ei muuteta, mun käsittääkseni eron täytyy olla 6 päivää? Niin mulle mun mielestä edellisen raskauden aikana sanottiin. Oon vähän laiska seuraamaan näitä viikkoja ja päiviä, ne vaan kuluu ja aina välillä käyn katsomassa Vaun sivuilla mitä juuri nyt tapahtuu ja miten vauva kehittyy. Nyt siellä kerrotaan, että vauvan paino on noin 800g ja pituus on noin 30cm. 

''Ennenaikaisesti syntyvällä lapsella on jo suuret mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyy nyt ja kaikki apukeinot otetaan käyttöön. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa jokaisena päivänä, jonka sikiö on kohdussa.''

Oltiin Miljan kanssa tiistaina kirpparilla ja mulla alkoi supistella. Alkoi tuntua menkkamaista kipua alaselässä ja -vatsassa ja vatsa meni kovaksi ja oudon tuntuiseksi. Ehkä ne on niitä harjoitussupistuksia. Miljan aikana mulla tuli yksi ainut supistus ihan loppuvaiheessa, joten mulla ei supistuksista ole oikeastaan mitään kokemusta enkä todellakaan tiedä millaisia ne on. Kaikki kuitenkin sanoo, että sitten kun lähtö on lähellä, sen kyllä huomaa ja supistukset tunnistaa. Uskon tähän. :D

''Kehosi on ainutlaatuinen. Jokainen odottava äiti on eri muotoinen ja kokoinen. Vältä turhia vertailuja muihin. Ole ylpeä kehostasi ja iloitse sen muutoksista. Vyötärön ympärys on aivan eri lukemissa kuin ennen, mutta vain tilapäisesti.''

Vauva on tosi kova potkimaan möyrimään. Milja haluaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa katsoa mun mahaa ja antaa sille suukkoja ja silitellä sitä :D Milja on myös tuntenut vauvan liikkeet ja silloin kuuluu aina hihkaisu kun vauva potkaisee oikein kovaa ja Milja tuntee sen. Miljasta tulee ihan varmasti tosi hyvä isosisko, vaikkakin alussa varmasti on jonkun verran mustasukkaisuutta. Mä oon ajatellut, että annan Miljalle mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa enkä murehdi noita asioita ennen, kuin on aiheellista.



kotiasu


Loppuun vielä pakko jakaa tämä parhaiden porkkanasämpylöiden ohje! Nää on oikeesti maailman parhaita sämpylöitä, mitä oon koskaan maistanut ja mä en todellakaan oo mikään jauhopeukalo ja nää onnistuu aina tosi hyvin. Nää on pinnalta rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä. Mies tänään ruokatunnilla jopa sanoi, ettei mikään voita mun tekemiä tuoreita sämpylöitä, paitsi ehkä se isänpäiväksi tehty valkosuklaa-daimkakku (siitä ohjetta tulossa pian). 


tiistai 12. marraskuuta 2013

Hei hei tutti!

Nyt se on tapahtunut. Meillä luovuttiin tutista melkein kaksi viikkoa sitten. Olin harkinnut tutista luopumista hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta se tapahtuikin paljon aiemmin mitä olin ajatellut. Milja heräili yöllä jatkuvasti ja rauhoittui vasta kun sai tutin suuhun.

Tutista vieroittaminen oli meillä tosi helppoa! Mä olin jo kuvitellut, että Milja huutaa yöt läpeensä, eikä kukaan saa nukkua. Samalla jätettiin pois myös tuttipullo, ettei siitä vain olisi tullut tutin korvike. Kaikki kävi vähän hassusti. Oltiin neuvolassa Miljan kanssa ja terkkarin kanssa keskusteltiin mun suunnitelmista jättää tutti pois ja terkkari myös oli sitä mieltä, että tutti täytyy jättää hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, tai sitten paljon syntymän jälkeen. Sinä iltana, kun oltiin neuvolassa oltu, oli tutti mennyt hukkaan. Sitä ei löytynyt pikaisella etsimisellä mistään ja ajattelin, että nyt mennään sitten nukkumaan ilman tuttia.

Ensimmäinen nukahataminen kesti aika kauan, muistaakseni yli 30 minuuttia. Milja yritti syödä mun kättä ja itkeskeli aika paljon. Yöllä heräsi noin viisi kertaa, mutta ei sen kummemmin itkeskellyt. Päiväunille meno kesti myös seuraavana päivänä kauan. Toinen yö sujui vähän paremmin, nukahtamiseen meni noin 20 minuuttia ja itkeskelyä oli vähemmän, yöllä Milja heräsin muutaman kerran. Päiväunet oli taas seuraavana päivänä vähän hankalat. Kolmas yö sujui jo tosi hyvin, nukahtamiseen meni noin 5-10 minuuttia, eikä itkeskelyä ollut lainkaan. Yöllä ei myöskään enää heräilty. Päiväunille meno alkoi myös sujua paremmin.

Pari yötä meni vähän huonommin, mutta sitten helpotti. Ja mä tosiaankin luulin, että joudutaan koko perhe valvoa, kun tutti jää pois, mutta kaikki meni niin paljon paremmin kuin olin ajatellut. Kaikenkaikkiaan yöt on parantuneet huimasti! Milja ei enää heräile öisin ja jos herää, niin rauhoittuu nopeasti ilman tuttia. Riittää kosketus kädelle tai poskelle, joskus ei tarvi sitäkään vaan nukahtaa ja rauhoittuu itsekseen uudelleen.

Oon niin onnellinen kun sain itteeni niskasta kiinni tämän asian kanssa! Olis pitänyt jo aiemmin, mutta jotenkin olin pelännyt sitä, miten paljon itkua ja valvomista se aiheuttaa. Seuraava homma olis sitten saada Milja omaan huoneeseen, tai edes omaan sänkyyn! Milja vihaa pinnasänkyä ja alkaa heti hirveä huuto jos joutuu sinne. ''Isojen tyttöjen sängyssä'' nukkuminen onnistuu paljon paremmin, kun sieltä pääsee itse pois. Meillä onkin nyt harkinnassa siirretäänkö isompi sänky meidän huoneeseen ja Milja nukkuu siellä, eli Helmikuussa meillä olisi 4 nukkujaa ja kolme sänkyä makkarissa. Vai sitten, että Milja nukkuu omassa huoneessa, omassa sängyssä. Musta tuntuu jotenkin pahalta laittaa Milja omaan huoneeseen ihan yksin nukkumaan, vielä kun vauva pääsee meidän huoneeseen.  Järjellä ajateltuna se olisi kuitenkin oikea vaihtoehto, Milja ei heräisi ainakaan öisin vauvan itkuun. Tunteet kuitenkin on toista mieltä. Olisiko oma huone kuitenkin se parempi ratkaisu tässä tilanteessa ja venytänkö tätäkin projektia ainoastaan sen takia, että musta tuntuu pahalta...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä

Meillä alkoi aamu sillä, että annettiin isi nukkua pitkään. Lähdettiin Miljan kanssa ulkoiluttamaan koiraa ja siitä suoraa mummilaan hakemaan isin lahja ja kaksi hyydykekakkua. Milja oli askarrellut isille hienon kortin, äidin avustuksella ja saveen painettiin Miljan jalanjälki, jonka sitten maalasin. Savityö olisi tarkoitus kehystää, tai liimata taakse magneettia. :)
Tultiin kotiin ja täällä oltiinkin jo hereillä. Milja antoi itse isille kortin ja jalanjäljen, sekä vielä melkoisen ison paketin. Jotain eksyi ostoskassiin Jyväskylässä.. :)



Tein siis eilen kaksi ''juusokakkua''. Miljalla on edelleen maidoton ruokavalio, ja halusin tehdä jotain mitä myös Milja saa syödä ja löysinkin tosi hyvän maidottoman hyydykekakun ohjeen, jota hieman muokkailin. Tästä ei todellakaan edes huomaa, ettei siinä ole maitotuotteita käytetty lainkaan.  Kakut oli todella herkullisia ja luulen, ettei niistä ole huomenna paljoa jäljellä, varsinkin kun M pyysi ystäväänsä kahville ja loput otetaan mukaan mummilaan, kun pian lähdetään sinne kylään.
Laitan ohjeet myöhemin muillekkin vinkiksi. Toinen kakku oli valkosuklaa-daimkakku. Se oli makea, mutta tiesin sen olevan M:n mieleen ja oikeassa olin.





torstai 7. marraskuuta 2013

Kotiäidin miniloma

Odotin tätä ''minilomaa'' aika paljon. Laatuaikaa siskon kanssa, tykkään! Meillä on niin hölmöjä juttuja keskenämme, eikä niitä varmasti kovinkaan moni ymmärrä. 
Lähdettiin siis tiistaina Jyväskylään. Meidän lähtö viivästyi vähän ja perillä oltiin vasta noin klo 21. Oltiin yötä Sokos hotel Alexandrassa. Oli mukava sänky, mutta unet tuntui liian lyhyiltä.

Kerroinkin aiemmin, että jännitän kamalasti miten kotona menee. Kotona oli mennyt tosi hyvin. Milja tuskin oli edes huomannut mun poissaoloa ja taisi vaan tykätä, kun sai viettää laatuaikaa isänsä kanssa.
Mä rakastan hotellin aamupalaa! Tälläkään kertaa se ei kyllä pettänyt. Oli ihania tuoreita leipiä, jotka hohkasi vielä lämpöä. Meillä oli aikainen herätys, klo 6. Hui. Mulla oli tärkeä meno ja hirveän ilkeenä ihmisenä jätinkin siskon yksin aamiaiselle, kun mun piti jo kiiruhtaa toisaalle.



Kun palasin hotellille niin hetki jutusteltiin ja sitten jo riennettiinkin shoppailemaan. Pakko myöntää, etten ollut aiemmin käynyt Jyväskylässä. Tykästyin kaupunkiin! Se oli juuri sopivan kokoinen ja kaupungillakin sai kävellä kaupasta toiseen, eikä ollut pitkiä välimatkoja. Mä en kylläkään pelkää olla auton ratissa vieraassa kaupungissa, mutta siskon kanssa tultiin siihen tulokseen, että Jyväskylässä on tosi helppo ajaa autolla. Stadiumissa oli jäsenkortilla kaikki tuotteet -20%, oli kiva yllätys ja lopuksi vielä käytiin Rossossa syömässä, palvelu oli erittäin ystävällistä, toisin kuin parissa muussa kahvilassa/ravintolassa.

Tulomatkalla alkoi kovasti väsyttää ja pysähdyttiin ostamaan hurja määrä karkkia, että piristyttäisiin. Kyllähän me vähän piristyttiinkin ja tultiin varmaan myös sokerihumalaan, koska loppumatkasta naurettiin, laulettiin ja mietittiin kaikkia hassuja juttuja. :)


Haaste


Sain haasteen blogista Äidin kasvatusopas, kiitos siitä :)

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.
5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Faktat
1. Loukkaannun tosi helposti.
2. Olen ujo, lapsen myötä oon kuitenkin tullut vähän rohkeammaksi.
3.  Rakastan nukkumista, voisin nukkua kellon ympäri!
4. Olen jouluihminen. Tekisi mieli jo laittaa jouluverhot ikkunoihin, mutta en ihan vielä kuitenkaan laita.
5. Mä oon hirveen malttamaton. Jos saan päähäni jonkun idean, se täytyy toteuttaa heti. 
6. Kyllästyn helposti. Tykkään muuttaa asunnosta toiseen, kun saa vaihtelua. Välillä tekee mieli myös vaihtaa kaupunkia, mutta kerran sen tehneenä huomasin, että siihenkin kyllästyy nopeasti :D
7. Mulla ei ikinä oo mitään kivoja vaatteita, vaikka kaappi pursuaa kaiken maailman paitoja ja housuja.
8. Jos innostun jostain asiasta, teen sen täysillä, eikä kukaan saa keskeyttää.
9. Oon välillä ehkä vähän nipo ja aika tarkka joissain asioissa. 
10. Oon ylpeä Miljasta. Se on niin suloinen ja tosi taitava monissa asioissa. 
11. Haluaisin kovasti jo töihin tai opiskelemaan. Kotona oleminen alkaa aina välillä tökkiä pahasti.

Kysymykset & Vastaukset
1. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Mun lempi vuodenaika on kesä. Tykkään myös talvesta, mutta se on vaan vähän liian pitkä.
2. Jos saisit elää yhden hetken elämästäsi uudestaan, mikä se olisi?
Ehdottomasti se, kun Milja syntyi. Sanon kuitenkin vielä toisenkin.... ehkä myös se hetki kun rakastuin Miljan isään ja vatsan pohjalla lenteli miljoona pehosta.
3. Suolaiset vai makeat herkut?
Makeat herkut on mun mieleen. namnam.
4. Nettikirppis vai livekirppis?
Livekirppis! Oon aika laiska hakemaan tavaroita ja postia en millään malttaisi odottaa. Livekirppiksillä on myös halvempaa.
5. Jos saisit valita kotiisi ihan minkä tahansa design-tuotteen, mikä se olisi?
Hmm. Ei nyt tuu just mieleen mitään tiettyä tuotetta, minkä nyt meille haluaisin. Sitten kun meillä on omakotitalo, niin sinne voisin haluta ehkä Lokki-valaisimen, vaikka oonkin aina vihannut niitä :D
6. Suosikki lomakohteesi? (Joko missä olet käynyt tai minne haluaisit mennä)
Mun suosikkikohde taitaa olla Rodos. Siellä oli mukava tunnelma, ihmiset oli mukavia, sää oli kiva ja vesi ihanan turkoosia. Haaveenaa olisi varmaan lähteä vielä joskus Malediiveille.
7. Markka vai euro?
Euro. Markka-ajasta en ihan hirveesti muista ja euro on kansainvälisempi. Kiva kun ei tarvi aina olla vaihtamassa rahaa.
8. Mikä joulussa on parasta?
Joulussa on parasta tunnelma. Ihmiset on iloisia, on rauhallista ja muutenkin on niin ihanan kiireetöntä ja saa syödä niin paljon kinkkua kuin jaksaa!
9. Shoppailetko mielummin kierrellen kauppoja vai tilaatko nettikaupoista suoraan kotiin?
Shoppailen mielummin kierrellen kauppoja. En tosiaan jaksa odotella postia ja muutenki shoppailu on rentouttavaa.
10. Vietitkö lihattoman lokakuun?
En viettänyt.
11. Osaisitko elää ilman elektroniikkaa? Mitä jäisit eniten kaipaamaan?
En osaisi. Jäisin ehkä eniten kaipaamaan älypuhelinta. Miten oon joskus voinut elää ilman sitä? Oli sitten missä tahansa, aina voi googlettaa jotain mitä ei tiedä. :D

Kysymykset haastettaville
1. Mikä on paras asia sinussa?
2. Unelmasi?
3. Mikä on unelma-ammattisi?
4. Mikä on elämäntilanteesi viiden vuoden kuluttua?
5. Missä olet hyvä?
6. Missä olet huono?
7. Osaatko kieliä?
8. Mikä saa sinut ärsyyntymään?
9. Kuinka usein syöt herkkuja?
10. Kuinka usein käyt juhlimassa?
11. Miten rentoudut?

Oon vähän tylsä ja tää näyttää olleen jo aika monessa blogissa, siksi en ihan yhtätoista haasta. Itsekin tämän oon joskus kauan sitten tehnyt, mutta kysymykset oli kuitenkin erit ja täällä blogissa tätä ei olekkaan ollut aiemmin. 

Haastan