Joulun tuntua

Mun oli tarkoitus odottaa joulukoristeluiden kanssa joulukuun puolelle, mutta oli pakko jo vähän aloittaa.. Keittiö kaipasi jotain uutta ja päätinkin vaihtaa jouluverhot. Siitä sitten seurasi valkoinen pöytäliina ja siitä taas valkoiset joulutähdet ikkunoihin. Hohhoijaa. Vielä pitäisi hankkia tähdet olohuoneen ikkuinoihin, verhoja en lähde vaihtamaan.

Mä oon ihan sataprosenttinen jouluihminen! Joulun odotus alkaa suurinpiirtein juhannuksen jälkeen ja sitten alan jo miettiä joulukoristeita ja -lahjoja. Aiemmin oon ostanut lahjoja jo hyvissä ajoin, mutta nyt ei oo kaapissa yhtä ainuttakaan lahjaa valmiina odottamassa. Oon kuitenkin jo suunnitellut mitä lahjoja kukakin tänävuonna saa.. Lapsille on niin helppo ostaa, mutta miehen lahja taas taitaa olla vaikein valinta.

Meillä oli aiemmin keittiössä verhokappa, kun ajattelin ettei tuohon sovi sivuverhot, tai oikein mikään muukaan. Mun mielestä noi passaakin tohon oikein hyvin! Onneksi lähdin koittamaan. Keskimmäinen kuva otettu eilen illalla hämärässä.

Nyt lähdetään Miljan kanssa ulos lumileikkeihin, vielä kun maa on valkoisena.

Raskausviikko 27 ja pientä pelkoa

27 raskausviikkoa tuli täyteen. Joka kerta tämän lauseen jälkeen meinaan kirjoittaa, miten nopeasti aika kuluu ja plaaplaaplaa! Ensimmäistä lasta odottaessa aika suorastaan mateli ja odotti vaan, että saa sen pienen nyytin syliin. Silloin sitä ei edes oikeastaan tajunnut, että sieltä vatsasta tulee ihan oikea ihminen! Kaikki oli jotenkin niin epätodellista ja uutta. Nyt toista lasta odottaessa tiedostaa, että sieltä ihan oikeasti tulee se lapsi, joka saattaa huutaa 24/7 vaikka ensimmäiset neljä kuukautta. :D 

Todellakin toivon, että seuraavan lapsen kanssa olisi helpompi alku, kuin Miljan kanssa. Milja itki jo synnärillä paljon, mutta parin viikon ikäisenä kaikki paheni. Huutoa jatkui (varsinkin öisin) sen ensimmäiset neljä kuukutta. Olin oikeasti ihan tosi väsynyt, onneksi mulla oli apuna maailman paras mies ja ihanin äiti kantamassa pikkuista rääkyvää vauvaa aina iltaisin, että mä jaksoin valvoa yöt. Mun siskosta on myös ollut ihan korvaamaton apu. Se on ollut mun henkinen tuki jonka avulla oonkin selviytynyt arjesta parhain mahdollisin tavoin. Vieläkin se käy meillä useamman kerran viikossa ja on oikeasti niin ihana jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa, muunkin kuin sen oman miehen. Kyllä mä kavereitakin näen, mutta siskon kanssa voi puhua ihan mistä vaan! Kaiken lisäksi mun sisko on myös ihan parasta seuraa Miljalle. Huomaa, että kumpikin on toiselle todella tärkeitä. ♥

Pahimpien itkuilujen aikaan kuitenkin ''vetäydyin omaan kuoreen'', enkä oikeastaan ollut kavereihin yhteydessä. Kaikki johtui ainoastaan siitä, että mä en jaksanut! Päivät nukuin silloin kun pystyin ja yöt valvoin. Jossain vaiheessa täytyi syödä ja hoitaa kotiakin. Jossain vaiheessa halusin myös vaan olla, vaikka istua sohvalla yrittäen rentoutua. En jaksanut edes puhua kenenkään kanssa ja oikeastaan se myös ihan unohtui kaiken hässäkän keskellä. Mua vähän pelottaa, että tämä tuleva vauva olis yhtä itkuinen ja mä joudun taas kokea saman, nyt on lisäksi vielä vähän yli 1,5v hoidettavana siinä samassa.

 Miljan pikkuvauva-aika meni vähän sumussa ja mietin, että kuluisipa aika nopeampaa ja itkut loppuisivat. Toivon, että tämän seuraavan lapsen kohdalla osaan ja pystyn elää hetkessä ja kunnolla nauttia siitä vauva-ajastakin. En sano, etten olisi nauttinut Miljan pikkuvauva-ajasta, mutta kaikki meni vähän ohi, kun rytmi oli ihan sekaisin ja huoli suuri, jos pienellä onkin oikeasti joku hätä, kun itki niin paljon. Nyt sitä maitoallergiaa tutkitaan kunnolla.. Olisipa tutkittu silloinkin. Tuntuu vaan, ettei nuoren äidin huolta oteta tosissaan, varsinkin kuin ensimmäinen lapsi kyseessä.

Pakko kuitenkin vielä sanoa, että mä tykkään ihan hirveästi enemmän tästä hetkestä. Miljan kanssa voi tehdä jo kaikkea kivaa ja tuntuu, että ymmärretään toisiamme ihan ilman sanoja, yksi katse riittää. ♥

Palatakseni tähän raskausviikkoon täytyy mainita, että harjoitussupistuksia on alkanut tulla ihan päivittäin. Vatsa kovettuu ja tuntuu inhottavan puristavalta. Kipeitä ne ei ole. Missä vaiheessa teillä muilla on noita tullut ja kuinka usein? Musta vaan tuntuu niin oudolta, kun Miljan aikana tällaista ei ollut ollenkaan. Mulla on myös alkanut vuotaa nenästä verta tosi runsaasti ja ihan päivittäin. Ehkä se on ihan normaalia, mutta myös tää on ihan uus juttu mulle. 

Hyvää yötä ♥

Miljan huone

Oon useamman kerran maininnut tästä kauheen voimakkaasta pesänrakennusvietistä! Me asutaan siis 78neliön saunallisessa rivitalokolmiossa. Tykkään tästä asunnosta, mutta ainut mitä oikeasti vihaan, on muovimatto lattiassa! Parketti tai laminaatti olisi niin paljon kodikkaampi ja toisi lämpöä. Onneksi asutaan vuokralla ja tiedän, että tää on vain väliaikaista. On aika monta asiaa jotka haluaisin muuttaa, mutta näinkin on ihan hyvä. Uskon myös, että lähestulkoon kaikilla on aina jotain, mitä haluaa kodissaan muuttaa. ;)

Mä meinasin vaihtaa meidän makuuhuoneen Miljan huoneeseen, mutta päädyinkin järjestelemään Miljan huoneen uudestaan. Vaihdettiin myös verhot ja nyt huone alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, mitä mä haen. Haluaisin Miljan huoneeseen pääväreiksi ruskeaa, beigeä ja valkoista. Vähän vaaleanpunaista tyttömäisyyttä saa kyllä olla. Milja ainakin oli innoissaan uudesta järjestyksestä ja rimunkiljahduksia kuului useita. :') Miten toinen voikaan tulla niin onnelliseksi ihan pienistäkin asioista?

Oon muuten ollut jo ihan pienestä, ala-asteikäisestä saakka, kova muuttamaan huoneiden järjestystä ja huoneita keskenään. Äiti aina sanoo, ettei koskaan tiennyt millainen järjestys kotona odotti, kun töistä tuli. Äiti myös aina jaksaa ihmetellä miten pienenä ekaluokkalaisenakin jaksoin siirtää niiden 160cm leveää sänkyä huoneesta toiseen yksin... Kyllästyn nopeasti tuijottamaan samaa järjestystä ja samoja huonekaluja, muutosta on välillä pakko saada ja jos jotain saan päähäni, niin se täytyy toteuttaa heti!

Miljan huone on nyt ihan suloinen, muutamia pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja sitten alkaa olla valmista. Äiti on luvannut virkata maton, kunhan vaan saisin aikaiseksi hankittua ontelokudetta. Itse en moiseen viitsi ryhtyä nimittäin mun olisi varmasti pakko saada se yhdeltä istumalta valmiiksi. Sängyn ylle täytyy ostaa valkoinen prinsessaverho ja Expedit-hylly kaipaa oikean kokoisia laatikoita tai koreja, kunhan vain osaisin päättää millaiset meille hankitaan! Nyt on mietinnässä rottinkiset korit tai sitten ontelokuteesta virkatut tummanruskeat korit. Mitä mieltä olette, kummat sopis paremmin Miljan huoneeseen? 

Raskausviikko 26

MAANANTAINA tuli 26 viikkoa täyteen masun kasvattelua. Pikkuriikkistä vaivaa alkaa olla, kuten pientä pahoinvointia ja selkäkipuja. Onneksi tiedän, että nämä helpottaa viimeistään sitten kun vauva syntyy. Mulla on myös tullut harjoutussupistuksia ja muutama ihan kunnon kipeämpikin supistus. Tiistaina oli lääkäri-neuvola ja onneksi supistukset ei olleet kuitenkaan aiheuttaneet mitään. Mulla oli viimeksi hemoglobiini laskenut aika paljon, mutta nyt se oli noussut 105 -> 119. Painon kanssa mä taas jännitin. Olin juuri ennen neuvolaa vielä juonut älyttömän määrän mun herkkusmoothieta;) Olikin kiva yllätys, kun paino oli ihan ok. Painan tällä hetkellä 8kg vähemmän, kuin samoilla viikoilla Miljan odotuksen aikana!! Se on aika suuri luku näin lyhyelle ihmiselle (159cm). Mä uskon, että pienempään painonnousuun vaikuttaa se, että touhailen päivän aikana paljon kaikkea Miljan kanssa ja syön säännöllisemmin. Viimeraskauden aikana olin töissä mun parturi-kampaamossa ja söin silloin kun ehti, värin vaikutusajalla saatoin syödä äkkiä jonkun suklaapatukan, että sai verensokerin nopeasti korkealle. Kotona syötiin usein pitsaa tai muuta valmista ja nopeaa, kun työpäivät saattoi olla yli 12 tuntia. Ei hyvä ollenkaan. 

Joka päivä ajattelen, että nyt juon paljon vettä. Aineenvaihdunta pysyy vilkkaana ja vältyn turvotuksilta. Yhtä monena päivänä kuitenkin unohdan veden juonnin. Miten mä oikeasti saisin itseni juomaan vettä? Se ei päde mulla, että juo aina lasillisen, kun kävelee vesihanan ohi..

Pesänrakennusvietti on edelleen järjetön! Meinasin vaihtaa Miljan huonetta ja makuuhuonetta keskenään, mutta ajattelin etten moiseen viitsi yksin ryhtyä, kun mies ei ollut kotona. Päädyinkin sitten vaihtamaan Miljan huoneessa järjestystä ja verhoja. Huoneesta tuli ihan kiva ja Milja tykkäsi, se meni koko ajan makoilemaan sängylle. Oli pakko laittaa ikkunaan joulutähti! 1.12 ajattelin laittaa joulukoristeet muuallekkin. 

Mä aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo tiistaina, mutta jostain syystä en saanut tätä kirjoitettua loppuun ja se on jäänyt roikkumaan luonnoksiin..

Haaste ja meidän (melkein) viikon ruokaostokset

Kurkistus kauppakassiin- haaste

Sain Hannalta tosi kivan haasteen ja tää oli pakko toteuttaa. Mua ylipäätään on nyt viimeaikoina hirveästi kiinnostanut se, mitä ruokaa kaikki muut tekee ja paljonko kauppaan kuluu rahaa. Tuntuu, että meillä syödään pääasiassa aika usein samoja ruokia ja oonkin yrittänyt nyt säästää ruokakuluissa enemmän ja saada kaupasta pienemmällä summalla monipuolisempaa ruokaa.

Kuvaa viikon isoimman ostosreissun tuotokset, kerro paljonko rahaa ostoksiin upposi ja vastaa kysymyksiin:

1. Mitä teillä todennäköisesti syödään seuraavan viikon aikana?

2. Mitä ruokaa valmistatte tällä hetkellä useimmiten?

3. Suunnitteletteko etukäteen mitä kaupasta ostetaan, vai meneekö fiilispohjalla?

4. Takuuvarma ruoka lapsille?

5. Hyvä ruokavinkki arkeen?

Heitä haaste niille, kenen kauppakassiin haluaisit kurkata!

Käytiin maanantaina kaupassa ja ostoksiin kului 103€, siihen sisältyi myös talouspaperit ja Miljalle iso paketti vaippoja.

1. Eilen syötiin itsetehtyjä hampurilaisia (pihvejä myöden), tänään syötiin täysjyväspagettia ja pekoni-kermakastiketta (herkkusienillä ja kirsikkatomaatilla), lohikalapuikkoja, perunamuusia ja tillikastiketta, hirvenlihaa jossain muodossa perunoiden ja kasvisten kanssa, kotitekoisia lihapullia.. Joka päivä syödään myös kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

2. Tällä hetkellä kokataan aika paljon hirvenlihaa, kun sitä on pakastin pullollaan. Smoothiet välipalana on lähes päivittäistä herkkua. Nyt himoitsen myös kaiken aikaa rahkaa ja banaania (kummastakaan en tykkää erikseen).

3. Nykyään suunnitellaan etukäteen aina maanantaisin melkein koko viikon ruokalista, koska aiemmin kauppaan kului niin suuria summia. Täydennystä haetaan kuitenkin pitkin viikkoa; maitoa, leipää yms.

4. Milja tykkää nakeista! Ne kuitenkin on harvinaista herkkua.

5. Edellisen päivän spagettikastikkeesta tulee hyvä täyte seuraavana päivänä pitsaan ja ylijäämäperunoista tekee nopeasti paistinperunoita. Laitan vielä jossain vaiheessa ohjeen meidän pekoni-kermakastikkeesta! Se on nopea ja helppo ruoka.

Tähän haastan:

Pieces of Miracles

La casa

life is journey not a destination

MAHTIMAMA

mama's diary

Newbie

Tilauslakko

Äidin kasvatusopas

Kahden juustokakun ohjeet

Mun piti jo aiemmin julkaista tää postaus, mutta tää olikin jäänyt luonnoksiin lojumaan. Mä kehotin kaveria kokeilemaan valkosuklaa-daimkakkua ja sanoin, että ohje löytyy blogista. Vaan eipäs löytynyt. Nyt löytyy ja kannattaa kokeilla näitä!

Isänpäiväksi tehtiin kaksi ''juustokakkua''. Tarjoiluun en viitsinyt sen enempää panostaa, kun tarkoitus oli kuljettaa kakkuja vielä mummilaan. Miljalla on maitoallergia, joten toinen kakuista täytyi olla maidoton, että hänkin saa herkutella muiden kanssa. Löysinkin tosi hyvän ohjeen, joten aloitetaan vaikka siitä.

Maidoton ''juustokakku''

Ohje täältä. Ohjessa pohjana on myslipohja ja päällä banaanin siivuja. Muutin pohjan Digestive-pohjaksi ja kiille on mansikka-mustikka. Jätin myös vegegelin pois ja käytin liivatetta.

Pohja:

200g Digestive-keksejä

100g sinistä Keiju kasvirasvalevitettä

Täyte:

3 dl soijajuomaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vaahtoutuvaa soijakermaa (Alpro Airy & Creamy)
200 g soijajogurttia, vanilja
1 tl vaniljasokeria

7kpl liivatetta

Kiille:

Marjoja silmämääräisesti

3kpl liivatetta

Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta pohjaan murskasin Digestivet ja sekoitin sulatettuun siniseen Keijuun ja painelin irtopohjavuokaan. 

Täytteestä jätin pois vegegelin, muuten tein kaikki ohjeen mukaan. 

Liotin liivatelehtiä 5minuuttin kylmässä vedessä ja lisäsin ne keitettyyn vesitilkkaan. Annoin liivatteiden hetken jäähtyä ja lisäsin nesteen valmiiseen seokseen ja sekoitin hyvin. 

Kiilteeseen lisäsin samanlaisen seoksen liivatetta sulatettujen marjojen sekaan.

Annoin kiilteen hetken jähtyä, ennen kuin kaadoin sen täytteen päälle. 

Kakku oli oikein herkullista. Vähän etukäteen jännitin ''puskeeko'' soijan maku läpi. Mutta onneksi epäilyt eivät käyneet toteen. Mieskin sanoi, ettei todellakaan uskoisi kakkua maidottomaksi.  Kiillettä voi vaihtaa mielen mukaan. Tämä on hyvä idea juhliin, jos joukossa on maitoallergisia. Tätä voi varmasti syödä, eikä maussa huomaa eroa maidolliseen versioon. 

Valkosuklaa-daimkakku

 Tein tämän täysin ohjeiden mukaan, joka löytyy täältä. Kakku oli melkoisen makeaa, mutta todella herkullista. Tätä ei voi paljoa syödä, mutta varmasti taltuttaa makean nälän, maistui ihanasti valkosuklaalle. Käytin tuorejuuston tilalla rahkaa, mutta ihan yhtä hyvin siihen käy maustamaton tuorejuusto. Varmasti tullaan tekemään tätä vielä jatkossakin, oli sen verran nopea tehdä ja hyvän makuinen.

Kumpikin kakku oli helppo tehdä ja parissa tunnissa ne oli jo hyytyneet niin, että sain koristelut ja kiilteen päälle. Oli erittäin onnistuneen kakut isänpäivän kunniaksi, sekä erilainen vaihtoehto tavalliselle täytekakulle.

Hiukset

Mulla on aina ollut hyvin vaihtelevia ajatuksia hiusten suhteen. Ammatiltani oon parturi-kampaaja ja kouluaikoina varsinkin hiuksia tuli värjättyä mustasta suoraa platinabondiksi yhden koulupäivän aikana! Mä oon saattanut saada päähäni, että nyt haluan kirkkaanpunaiset hiukset ja mähän oon ne sitten värjännyt. Värjäilyt aloitin ala-asteella ja oon aina värjännyt hiukset kotona tai koulussa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kampaajalla oon käynyt tasan kolme kertaa elämäni aikana, äiti on aina leikannut mun hiukset ja on leikannut myös sukulaisten, vaikka ei ookkaan oikeasti kampaaja. Mä sain kammon kampaamoihin ala-asteella, ehkä ekalla tai tokalla. Mentiin äidin kanssa leikkauttamaan mun hiuksia ja äiti antoi kampaajalle vapaat kädet. Mulle leikattiin ihan tasainen polkkatukka ja suora lyhyt otsis, kampaaja vielä viimeisteli kampauksen föönaamalla mun hiukset kunnon palloksi. Itkuhan mulla pääsi kun istuin autoon. Mentiin äkkiä kotiin ja pesin hiukset ja laitoin ne kahdella saparolle kiinni ja etuhiukset laitoin tosi nätisti keskijakaukselle ja kummallekin puolelle pinnin pitämään hiukset paikoillaan. Muistan vieläkin tuon päivän!
Nyt kun oon itse kampaaja, ei sitä kammoa enää ole. Mutta aina mä värjään hiukset itse ja joku leikkaa ne, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Mulla on myös ollut välillä pidennyksiä ja oonkin koittanut niistä lettipidennyksiä, sinettejä, teippejä ja klipsejä. Lettipidennykset oli suuri NOU NOU! Ne valahti tosi nopeasti, eikä hiuksia saanut laitettua mitenkään, kun letit roikkui. Sinettipidennykset oli ihan ok, mutta olisi voinut kuvitella jotain hellävaraisempaa poistomenetelmää (kampaajalla) niin olis omat hiukset pysyneet (päässä) parempina. Teipit piti huoltaa usein, mutta plussaa pitkä käyttöikä (Simply Naturalin hiukset on parhaita), teipit myös näkyy aika hyvin ja rajoittaa kampauksia tehdessä. Klipsipidennykset joutui joka päivä laittaa uudestaan ja ne oli aika painavat möltit hiuksissa. En oo oikeastaan koskaan tykännyt yksistäkään pidennyksistä kovin kauaa. Niissä on niin kova työ laittaa ja mä oon tosi tarkka, ettei missään näy mitään rajoja omiin hiuksiin. Suihkun jälkeen kestää kauan kuivua jne. Klipispidennyksille plussa siitä, että ne saa pois päästä pesun ja yön ajaksi.

Mä oon oikeastaan aina halunnut pitkät hiukset. Välillä on kuitenkin tullut hetkiä, kun oon halunnut jonkun lyhyen mallin. Tällä hetkellä tykkään mun hiusten pituudesta ja niihin saa jo tosi kivoja kampauksia ja mikä parasta, niihin saa kivasti sotkunutturan arkipäivinä kun ei jaksa alkaa hiuksia väkertää. Mulla on nyt ollut keväästä saakka vaaleat hiukset, tyven värjäsin tummaksi meidän etelän reissun jälkeen syyskuussa. Nyt puntaroinkin kahden välillä; värjäänkö tyven vaaleaksi vai annanko olla tummana..

Tein kollaasin mun tämän hetkisistä hiuksista, mihin oon kyllä ihan tyytyväinen nyt. Ja hei huomatkaa tossa ekassa kuvassa tuo hiusten pituus, joka peilissä näkyy! ;)

Ja muutama kollaasi mun aiemmista hiuksista. Jostain syystä mulla ei ollut yhtään kuvia mistään aivan kamalista keltaisista, sinimustista ja violeteista hiuksista, ennen kampaaja-aikoja. :D Ehkä hyvä niin!

Tässä viimeisessä kuvassa, missä mulla on luonnollisen väriset hiukset, odotan Miljaa ja viikkoja on vähemmän kuin nyt! Tais olla aika monta kiloa enemmän kertynyt kasvoille ja muuallekkin tuolloin, verrattuna tähän hetkeen. :D