Heippa!

Pitkästä aikaa täällä. Oon ollut vähän ulkona tästä blogimaailmasta nyt hetken, miljoona postausta lukematta. Oon vaan halunnut käyttää kaiken vapaa-ajan nukkumiseen ja muu aika onkin sitten tullut siivoillessa. Haluan, että jouluna on kaapit ja komerot siisteinä. Ei me kylläkään joulua ajateltu kaapeissa viettää, mutta suursiivous on nyt hyvä tehdä ennen vauvan syntymää. 

Tänään sain vasta paketoitua kaikki lahjat ja nyt on muutenkin kaikki lahjat hommattu. Enää tarvii valmistaa omin kätösin muutama pieni lahja. Meille tulee myös joulukuusi, joka onkin tänävuonna hurjan nätti. Meillä on aina ollut tapana laittaa kuusi vasta aatonaattona ja näin tehdään myös tänävuonna. 

Mä palailen, kunhan kiire ja väsy helpottaa. :) Onko teillä siellä ruudun toisella puolella joulustressiä, vai meneekö joulun odottelu rauhallisissa merkeissä?

Nextin tilaus

Tein viime viikon torstaina Nextille tilauksen. Paketti toimitettiin maanantaina kotiovelle ilman minkäänlaisia toimituskuluja. Olin superyllättynyt miten nopea toimitus oli, varsinkin näin joulun alla! Syy miksi lähdin Nextiltä tilaamaan, oli Miljan serkkupojan joululahja. Mistään ei löytynyt kivoja jumpsuitteja pienille ja tuolla oli hyvä valikoima. Samalla oli tietenkin pakko tilata Miljallekkin muutama vaate. 

Koosta voin sanoa sen verran, että ne kyllä vaihtelee melkoisesti. Jumpsuit on 86-92 ja se oli ennemmin niukkaa kokoa, kuin isoa. Miljan tunika sen siljaan oli aika reilua kokoa. 80-86 vastasi ehkä ennemminkin 86->. Leggareita tilattiin parit kappaleet, ne maksoi vaan 3€/kpl (!!). Niistä otin kokoa 80-86 ja ne on taas ennemminkin naftia, kuin reilua kokoa. Onneksi hinnat on sen verran edulliset, ettei haittaa vaikka tulisi hutiostoksia.

Mä maksoin tilauksen visaelectronilla, joten luottokorttikaan ei siis oo pakollinen. Voin siis hyvillä mielin suositella kyseistä verkkokauppaa, eikä mulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa. :)

Viikonloppu

Perjantaina Milja meni mummilaan yöksi. Saatiinkin miehen kanssa viettää rauhallinen koti-ilta ja katottiin leffa; 21 tapaa pilata avioliitto. Mä en oikeastaan pidä kotimaisista leffoista, mutta toi oli kyllä hauska! 

Ajattelin, että mä nukun kyllä ihanat ja pitkät yöunet, aamulla nukun niin myöhään kuin jaksan. Noh, kaikki ei tietenkään mennyt ihan suunnitelmien mukaan.. Ensinnäkin heräilin koko yön ja sitten aamulla olin virkeänä jo 8.45. Oli kuitenkin ihan pakko makoilla sängyssä 11 saakkan, kerrankin kun siihen oli mahdollisuus. Miljalla oli ollut ihanaa mummilassa ja tyttö ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan. 

Oikeastaan syy miksi Milja meni mummilaan, oli se, että saadaan aamupäivällä rauhassa lähteä joululahjaostoksille. Lähdettiin kaupungille listan kanssa ja kaikki listalta tuli kyllä ostettua. Enää muutama joululahja hankkimatta ja sitten voikin rauhallisin mielin jäädä odottelemaan aattoa. :)

Mä oon aika paljon nyt stressannut joululahjojen ostamista. Ennen lahjojen ostaminen oli kivaa puuhaa, mutta nykyään se on velvollisuus ja rahaa kuluu järjettömiä summia. Lahjojen täytyy olla suuria ja hienoja. Villasukat ja suklaarasia ei riitä. Mun mielestä joulu on nykyään liian kaupallinen juhla. Mä kylläkin odotan joulussa eniten sitä ihanaa lämmintä tunnelmaa ja perheen kanssa vietettävää aikaa. Kaikki on iloisia ja saa syödä vatsan täyteen herkullisia ruokia.

Huomenna täyttyy 29 raskausviikkoa, hui! :) 

Rentoilua

Nukuttiin tänään pitkään. 9.32 herätti mun iloinen pieni herätyskelloni suukoilla ja halauksilla. Niiden avulla jaksaa herätä vaikka kuinka väsyttäisi.

Tehtiin meille kunnon satsit kaurapuuroa ja voi kuinka hyvää se olikaan.

Milja katsoi myös elämänsä ekan kerran leffaa. Tv:stä tuli Niko-lentäjän poika. Miljalla on tapana seistä naama kiinni ruudussa, jos katsoo jotain. Nyt heitin tyynyn lattialle ja kehotin istumaan sen päälle. Siinä tulikin katsottua leffaa siihen asti, kunnes tuli pahoja susia. Siinä vaiheessa Milja kipitti äkkiä sohvalle mun kainaloon.

Nauttikaahan kaikki kauniista itsenäisyyspäivästä. Me ainakin otetaan rennosti. ♥

Joulukalenteri

Mietin aika pitkään, millaisen joulukalenterin Miljalle haluan. Aika nopeasti kävi selväksi, että haluan tehdä sen itse. Itsetehty joulukalenteri säilyy vuodesta toiseen.

Päädyin tosi yksinkertaiseen versioon, kalenteri kuitenkin sopii meille tosi hyvin! 

Ostin puisia pyykkipoikia, maalasin ne sormiväreillä ja liimasin pahvista numeron jokaisen päivän kohdalle. Mulla oli ideana laittaa kalenteri meidän keittiön seinälle, mutta ei ollut tarvittavia apuvälineitä juuri sillä hetkellä, että olisin kalenterin saanut kiinni betoniseinään. Sopiva paikka löytyikin ikkunalta ja pienet lahjat näkyvät kivasti ulos.

Jokaisen päivän kohdalle käärin lahjan paperiin, tai pieneen paperipussukkaan. Lahjoina on mm. pieniä muovisia kissoja ja koiria. Milja tykkää niistä tosi paljon. Yhden koiran hän nimesi Emmiksi. 

Osassa on pikkuruisia rusinarasioita ja osassa taas wienernougat, mitä maitoallergisetkin saavat syödä. Yhdessä pussukassa on lakupatukka ja yhdessä muovailuvahaa. Joissain on tarroja. Viimeiseen ''luukkuun'' laitetaan iso pehmohevonen, joka on siis yksi joululahja meiltä Miljalle. Milja kun tykkää hevosista niin kovasti. Onneksi mumman ja paapan luona on hevosia, varmasti täältä nimittäin löytyy yksi erittäin innokas hevosten hoitaja sitten muutaman vuoden kuluttua!

Milja tykkää tuosta joulukalenterista sen verran kovasti, että haluaisi heti perään avata jo uuden pussukan. Vähän väliä saakin muistutella, että seuraava luukku avataan vasta huomenna. 

Miljalla on myös ihan tavallinen partiolaisten kuvakalenteri, jonka ihana kummitäti osti. Luukut tyttö kyllä avaa vähän turhankin innokkaasti, teippiä on saanut jo käyttää kalenterin paikkailussa.

Ultra

Maanantaina tuli täyteen 28 raskausviikkoa ja meillä olikin ultra. Tarkistettiin oliko istukkaa noussut riittävästi mahdollistaen normaalin synnytyksen. Olihan se ja se teki mut todella iloiseksi. Yksi mikä teki mut vielä iloisemmaksi, oli se, että kätilö kysyi, saako tutkia vauvaa 4D-ultralla! Mä en ollut tiennyt, että Vaasassa on tuohon mahdollisuus, mutta laite oli kuulemma aika uusi ja vain yhdessä huoneessa, joten meillä oli tuuria matkassa. Olihan se ihanaa nähdä pieni niin hyvin. Kasvot näkyi tosi selvästi ja saatiinkin kuva mukaan. Viikkoja oli jo aika paljon ja jos joku tuota 4D-ultraa suunnittelee niin voisinkin suositella sitä aikaisemmilla viikoilla, että saa parempaa kuvaa.

Vaikka tuo olikin ihanaa, niin en mä varmaan lähtisi yksityiselle teettämään tuota ja maksaisi siitä useampaa satasta, ei tästä enää niin hurjan montaa viikkoa ole niin nähdään pikkuinen ihan livenä! <3

Kuvassa näkyy tuo musta kohta, mutta se kuulemma vain tuli kuvaan, eikä vauvan päästä oikeasti puutu tuollaista palasta. :D Muutenkin tämä kuva ei oo niin selvä, kuin se kuva mitä ruudulta näkyi. Vauva kasvaa hyvin, käyrien yläpuolella mennään ja painoarvio oli nyt 1200g. Toivottavasti paino ei ainakaan yli 4kg menisi, ehkä se tasaantuu vielä. Mulla tuleekin ihan viimeisillä viikoilla vielä synnytystapa-arvio, aiemman sektion vuoksi. Silloin saadaan vielä uusi painoarvio.

Miljan aikana painoarvio meni tosi hyvin, painoksi arvioitiin 3400g ja viikon kuluttua, kun Milja syntyi, oli paino 3440g.

Pieni pala makuuhuonetta

Ah, mikä ihana paikka! Makuuhuone on varmasti paras huone kodissa, nukkuminen on ihanaa ja sitä voisinkin nyt tehdä 24/7. Just heräsin päikkäreiltä, Milja vielä nukkuu. Toivottavasti saisin rahassa kirjoittaa ja juoda kupillisen teetä. 

Joulukuu on päässyt jo hyvään vauhtiin ja meillä onkin melkoisen innokas neiti availemassa joulukalenteria. Kaiken aikaa saa olla muistuttamassa, että 'huomenna avataan vasta seuraavan kerran'.

Vähän jännittää, miten kiireiseksi meidän joulukuu muuttuu. Ainuttakaan lahjaa ei edelleenkään olla ostettu, mutta viikonloppuna ehkä aloitetaan sekin duuni. Jotain tahtoisin myös tehdä itse. Mulla on ollut tapana muistaa myös isovanhempia ja mun kummitätiä ja itsetehty lahja on siihen hyvä. Jotain pientä ja ajatuksella ja rakkaudella tehtyä. Viime vuonna tehtiin sinappia ja kookospalloja, aiemmin kummitäti on saanut myös tuubikaulahuivin, mutta tumput ja muut saa jäädä. En oo kovinkaan taitava näpertäjä langan kanssa. Olisiko hyviä ideoita itsetehtyyn lahjaan? 

Eilen oli muuten taas ultra ja se sai mut superhyvälle mielelle, siellä oli nimittäin meille pieni ylläri! Siitä kirjoitan myöhemmin lisää, ettei mee liian sekavaksi. 

Nopea banaaninuttura

 Tuli tehtyä mun tädille nopea pikkujoulukampaus. Päädyttiin banaaninutturaan ja tässä meni ihan oikeasti ehkä 15-20 minuuttia, joten on ihan pikaisesti väsätty. Pohjalla oli ollut suuret rullat, joka helpotti kampauksen tekemistä. 

Siitä on tosi pitkä aika, kun oon viimeksi näitä ihan kunnon kampauksia, kiharoita/laineita lukuunottamatta, tehnyt. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa verestää muistoja näidenkin suhteen. Olin kyllä yllättynyt, miten hyvin taidot/näppäryys on tallella.

Multa toivottiin postausta koskien parturi-kampaajan työtä ja opintoja. Ajattelinkin sellaisen toteuttaa jossain määrin, kunhan vaan saan tarpeeksi aikaa sellaiseen. Haluaisinkin kysyä; onko jotain tiettyä asiaa, mistä haluaisitte mun kirjoittavan? Tuosta aiheesta kun saisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa, niin olisi kiva kirjoittaa mielellään jotain sellaista, mikä lukijoita kiinnostaa. 

Torstain tohinat

Tämä aamu alkoikin samoissa merkeissä, kuin eilinen. Näkö alkoi mennä oudoksi pikkuhiljaa ja heti ajattelin, että hitto taas migreeni. Hetken kuluttua en taas nähnyt melkein mitään. Suunnilleen tunti meni ja näkö palasi, mutta pääkipua ei tullut! Ihan ihme juttu, mutta olin oikeasti tosi onnellinen ja hyvä kun en hyppinyt katosta läpi innostuksissani (se olisikin ollut näky tämän koripallo-mahan kanssa).

Saatiin tehtyä kaikki aamutoimet kunnolla ja leikittiin yhdessä leikkejä, mistä Milja pitää. 

Ruoan jälkeen päätettiin lähteä katsomaan Miljan kahdeksan päivää vanhempaa serkkupoikaa. Milja oli vähän kiukkuisella tuulella, kun yleensä mennään päikkäreille lounaan jälkeen, mutta nyt mentiinkin leikkimään! Muutaman tunnin leikkimisen jälkeen maistui kyllä uni ja mä sain hetkeksi istahtaa alas ja nauttia omasta ajasta.

Myöhemmin leikkasin vielä äidin ja siskon poikaystävän hiukset, ettei taidot pääse ruostumaan. Kiva huomata, että näppäryys ja nopeus on tallella. Sormet syyhyäis jo tekemään vähän jotain erikoisempia leikkauksia tai värjäyksiä, mutta värien kanssa ei uskalla kovin rohkeaksi kokeilijaksi näin kotioloissa heittäytyä. 

Tehtiin tänään, tai mun äiti teki meillä, iltapalaksi riisipuuroa. Oli kyllä taivaallisen herkullista, ja niin jouluista. Tehtiin puuro kookosmaitoon, koska Miljalla on maitoallergia. Suosittelen kokeilemaan, jos ei vierasta kookoksen makua, joka ei kylläkään kovin voimakkaasti tuossa puurossa maistu. Nyt on masut täynnä, mutta onneksi tuota herkkua jäi vielä vähän aamuksi. ♥

Höpöhöpö

Mun piti tänään valoisaan aikaan kuvailla ne muutamat hassut pikkuruiset vaatteet, mitä ollaan tulevalle vauvalle ostettu. Aamu lähti kuitenkin käyntiin vähän kurjissa tunnelmissa, nimittäin mulle iski migreeni. 

Otin äkkiä panadolia, vaikka tiesin ettei se auta. Miljalle ei keitettykkään aamupalaksi kaurapuuroa, koska mä en nähnyt riittävän hyvin, joten syötiin sitten jogurttia. Hyvin maistui! Milja leikki ja mä makoilin sohvalla peiton alla kylmissäni ja pikkuhiljaa näkökin palautui normaaliksi, jonka jälkeen pääkipu yltyi. Yritin pitää silmiä kiinni sen verran mitä uskalsin Miljan ollessa siinä vieressä. Lepääminen helpotti vähän ja myöhemmin kun Milja meni päiväunille, niin mä torkuin siinä vieressä melkein tunnin ajan. 

Loppupäivä menikin sitten oikein mukavasti. Mun sisko tuli kylään wienernougattien kanssa (mun lempikarkkeja!), höpistiin, juotiin teetä ja se leikki Miljan kanssa. Myöhemmin tehtiinkin ruoaksi pitsaa ja Milja lisäsi taikinaan jauhot. Se on niiiin reipas tyttö!

Onneksi oltiin eilen ulkona kahdesti, kun vielä oli lumi maassa. Meillä nimittäin alkoi sitten illalla sataa vettä. Mutta eiköhän se lumi sieltä vielä kuitenkin takaisin tule. 

Mä käyn nyt kaupasta hakemassa muutaman banaanin ja rahkan mun illan herkutteluhetkeen. Käydään saunassa koko perhe, jonka jälkeen istahdan sohvalle M:n kainaloon katsomaan Greyn anatomiaa! On ehkä paras sarja mitä tv:stä tällä hetkellä tulee, sen lisäksi katson vaan Salkkarit, nekin sen takia kun oon niihin tottunut. 

Joulun tuntua

Mun oli tarkoitus odottaa joulukoristeluiden kanssa joulukuun puolelle, mutta oli pakko jo vähän aloittaa.. Keittiö kaipasi jotain uutta ja päätinkin vaihtaa jouluverhot. Siitä sitten seurasi valkoinen pöytäliina ja siitä taas valkoiset joulutähdet ikkunoihin. Hohhoijaa. Vielä pitäisi hankkia tähdet olohuoneen ikkuinoihin, verhoja en lähde vaihtamaan.

Mä oon ihan sataprosenttinen jouluihminen! Joulun odotus alkaa suurinpiirtein juhannuksen jälkeen ja sitten alan jo miettiä joulukoristeita ja -lahjoja. Aiemmin oon ostanut lahjoja jo hyvissä ajoin, mutta nyt ei oo kaapissa yhtä ainuttakaan lahjaa valmiina odottamassa. Oon kuitenkin jo suunnitellut mitä lahjoja kukakin tänävuonna saa.. Lapsille on niin helppo ostaa, mutta miehen lahja taas taitaa olla vaikein valinta.

Meillä oli aiemmin keittiössä verhokappa, kun ajattelin ettei tuohon sovi sivuverhot, tai oikein mikään muukaan. Mun mielestä noi passaakin tohon oikein hyvin! Onneksi lähdin koittamaan. Keskimmäinen kuva otettu eilen illalla hämärässä.

Nyt lähdetään Miljan kanssa ulos lumileikkeihin, vielä kun maa on valkoisena.

Raskausviikko 27 ja pientä pelkoa

27 raskausviikkoa tuli täyteen. Joka kerta tämän lauseen jälkeen meinaan kirjoittaa, miten nopeasti aika kuluu ja plaaplaaplaa! Ensimmäistä lasta odottaessa aika suorastaan mateli ja odotti vaan, että saa sen pienen nyytin syliin. Silloin sitä ei edes oikeastaan tajunnut, että sieltä vatsasta tulee ihan oikea ihminen! Kaikki oli jotenkin niin epätodellista ja uutta. Nyt toista lasta odottaessa tiedostaa, että sieltä ihan oikeasti tulee se lapsi, joka saattaa huutaa 24/7 vaikka ensimmäiset neljä kuukautta. :D 

Todellakin toivon, että seuraavan lapsen kanssa olisi helpompi alku, kuin Miljan kanssa. Milja itki jo synnärillä paljon, mutta parin viikon ikäisenä kaikki paheni. Huutoa jatkui (varsinkin öisin) sen ensimmäiset neljä kuukutta. Olin oikeasti ihan tosi väsynyt, onneksi mulla oli apuna maailman paras mies ja ihanin äiti kantamassa pikkuista rääkyvää vauvaa aina iltaisin, että mä jaksoin valvoa yöt. Mun siskosta on myös ollut ihan korvaamaton apu. Se on ollut mun henkinen tuki jonka avulla oonkin selviytynyt arjesta parhain mahdollisin tavoin. Vieläkin se käy meillä useamman kerran viikossa ja on oikeasti niin ihana jutella toisen aikuisen ihmisen kanssa, muunkin kuin sen oman miehen. Kyllä mä kavereitakin näen, mutta siskon kanssa voi puhua ihan mistä vaan! Kaiken lisäksi mun sisko on myös ihan parasta seuraa Miljalle. Huomaa, että kumpikin on toiselle todella tärkeitä. ♥

Pahimpien itkuilujen aikaan kuitenkin ''vetäydyin omaan kuoreen'', enkä oikeastaan ollut kavereihin yhteydessä. Kaikki johtui ainoastaan siitä, että mä en jaksanut! Päivät nukuin silloin kun pystyin ja yöt valvoin. Jossain vaiheessa täytyi syödä ja hoitaa kotiakin. Jossain vaiheessa halusin myös vaan olla, vaikka istua sohvalla yrittäen rentoutua. En jaksanut edes puhua kenenkään kanssa ja oikeastaan se myös ihan unohtui kaiken hässäkän keskellä. Mua vähän pelottaa, että tämä tuleva vauva olis yhtä itkuinen ja mä joudun taas kokea saman, nyt on lisäksi vielä vähän yli 1,5v hoidettavana siinä samassa.

 Miljan pikkuvauva-aika meni vähän sumussa ja mietin, että kuluisipa aika nopeampaa ja itkut loppuisivat. Toivon, että tämän seuraavan lapsen kohdalla osaan ja pystyn elää hetkessä ja kunnolla nauttia siitä vauva-ajastakin. En sano, etten olisi nauttinut Miljan pikkuvauva-ajasta, mutta kaikki meni vähän ohi, kun rytmi oli ihan sekaisin ja huoli suuri, jos pienellä onkin oikeasti joku hätä, kun itki niin paljon. Nyt sitä maitoallergiaa tutkitaan kunnolla.. Olisipa tutkittu silloinkin. Tuntuu vaan, ettei nuoren äidin huolta oteta tosissaan, varsinkin kuin ensimmäinen lapsi kyseessä.

Pakko kuitenkin vielä sanoa, että mä tykkään ihan hirveästi enemmän tästä hetkestä. Miljan kanssa voi tehdä jo kaikkea kivaa ja tuntuu, että ymmärretään toisiamme ihan ilman sanoja, yksi katse riittää. ♥

Palatakseni tähän raskausviikkoon täytyy mainita, että harjoitussupistuksia on alkanut tulla ihan päivittäin. Vatsa kovettuu ja tuntuu inhottavan puristavalta. Kipeitä ne ei ole. Missä vaiheessa teillä muilla on noita tullut ja kuinka usein? Musta vaan tuntuu niin oudolta, kun Miljan aikana tällaista ei ollut ollenkaan. Mulla on myös alkanut vuotaa nenästä verta tosi runsaasti ja ihan päivittäin. Ehkä se on ihan normaalia, mutta myös tää on ihan uus juttu mulle. 

Hyvää yötä ♥

Miljan huone

Oon useamman kerran maininnut tästä kauheen voimakkaasta pesänrakennusvietistä! Me asutaan siis 78neliön saunallisessa rivitalokolmiossa. Tykkään tästä asunnosta, mutta ainut mitä oikeasti vihaan, on muovimatto lattiassa! Parketti tai laminaatti olisi niin paljon kodikkaampi ja toisi lämpöä. Onneksi asutaan vuokralla ja tiedän, että tää on vain väliaikaista. On aika monta asiaa jotka haluaisin muuttaa, mutta näinkin on ihan hyvä. Uskon myös, että lähestulkoon kaikilla on aina jotain, mitä haluaa kodissaan muuttaa. ;)

Mä meinasin vaihtaa meidän makuuhuoneen Miljan huoneeseen, mutta päädyinkin järjestelemään Miljan huoneen uudestaan. Vaihdettiin myös verhot ja nyt huone alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, mitä mä haen. Haluaisin Miljan huoneeseen pääväreiksi ruskeaa, beigeä ja valkoista. Vähän vaaleanpunaista tyttömäisyyttä saa kyllä olla. Milja ainakin oli innoissaan uudesta järjestyksestä ja rimunkiljahduksia kuului useita. :') Miten toinen voikaan tulla niin onnelliseksi ihan pienistäkin asioista?

Oon muuten ollut jo ihan pienestä, ala-asteikäisestä saakka, kova muuttamaan huoneiden järjestystä ja huoneita keskenään. Äiti aina sanoo, ettei koskaan tiennyt millainen järjestys kotona odotti, kun töistä tuli. Äiti myös aina jaksaa ihmetellä miten pienenä ekaluokkalaisenakin jaksoin siirtää niiden 160cm leveää sänkyä huoneesta toiseen yksin... Kyllästyn nopeasti tuijottamaan samaa järjestystä ja samoja huonekaluja, muutosta on välillä pakko saada ja jos jotain saan päähäni, niin se täytyy toteuttaa heti!

Miljan huone on nyt ihan suloinen, muutamia pikkujuttuja täytyy vielä hankkia ja sitten alkaa olla valmista. Äiti on luvannut virkata maton, kunhan vaan saisin aikaiseksi hankittua ontelokudetta. Itse en moiseen viitsi ryhtyä nimittäin mun olisi varmasti pakko saada se yhdeltä istumalta valmiiksi. Sängyn ylle täytyy ostaa valkoinen prinsessaverho ja Expedit-hylly kaipaa oikean kokoisia laatikoita tai koreja, kunhan vain osaisin päättää millaiset meille hankitaan! Nyt on mietinnässä rottinkiset korit tai sitten ontelokuteesta virkatut tummanruskeat korit. Mitä mieltä olette, kummat sopis paremmin Miljan huoneeseen? 

Raskausviikko 26

MAANANTAINA tuli 26 viikkoa täyteen masun kasvattelua. Pikkuriikkistä vaivaa alkaa olla, kuten pientä pahoinvointia ja selkäkipuja. Onneksi tiedän, että nämä helpottaa viimeistään sitten kun vauva syntyy. Mulla on myös tullut harjoutussupistuksia ja muutama ihan kunnon kipeämpikin supistus. Tiistaina oli lääkäri-neuvola ja onneksi supistukset ei olleet kuitenkaan aiheuttaneet mitään. Mulla oli viimeksi hemoglobiini laskenut aika paljon, mutta nyt se oli noussut 105 -> 119. Painon kanssa mä taas jännitin. Olin juuri ennen neuvolaa vielä juonut älyttömän määrän mun herkkusmoothieta;) Olikin kiva yllätys, kun paino oli ihan ok. Painan tällä hetkellä 8kg vähemmän, kuin samoilla viikoilla Miljan odotuksen aikana!! Se on aika suuri luku näin lyhyelle ihmiselle (159cm). Mä uskon, että pienempään painonnousuun vaikuttaa se, että touhailen päivän aikana paljon kaikkea Miljan kanssa ja syön säännöllisemmin. Viimeraskauden aikana olin töissä mun parturi-kampaamossa ja söin silloin kun ehti, värin vaikutusajalla saatoin syödä äkkiä jonkun suklaapatukan, että sai verensokerin nopeasti korkealle. Kotona syötiin usein pitsaa tai muuta valmista ja nopeaa, kun työpäivät saattoi olla yli 12 tuntia. Ei hyvä ollenkaan. 

Joka päivä ajattelen, että nyt juon paljon vettä. Aineenvaihdunta pysyy vilkkaana ja vältyn turvotuksilta. Yhtä monena päivänä kuitenkin unohdan veden juonnin. Miten mä oikeasti saisin itseni juomaan vettä? Se ei päde mulla, että juo aina lasillisen, kun kävelee vesihanan ohi..

Pesänrakennusvietti on edelleen järjetön! Meinasin vaihtaa Miljan huonetta ja makuuhuonetta keskenään, mutta ajattelin etten moiseen viitsi yksin ryhtyä, kun mies ei ollut kotona. Päädyinkin sitten vaihtamaan Miljan huoneessa järjestystä ja verhoja. Huoneesta tuli ihan kiva ja Milja tykkäsi, se meni koko ajan makoilemaan sängylle. Oli pakko laittaa ikkunaan joulutähti! 1.12 ajattelin laittaa joulukoristeet muuallekkin. 

Mä aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo tiistaina, mutta jostain syystä en saanut tätä kirjoitettua loppuun ja se on jäänyt roikkumaan luonnoksiin..

Haaste ja meidän (melkein) viikon ruokaostokset

Kurkistus kauppakassiin- haaste

Sain Hannalta tosi kivan haasteen ja tää oli pakko toteuttaa. Mua ylipäätään on nyt viimeaikoina hirveästi kiinnostanut se, mitä ruokaa kaikki muut tekee ja paljonko kauppaan kuluu rahaa. Tuntuu, että meillä syödään pääasiassa aika usein samoja ruokia ja oonkin yrittänyt nyt säästää ruokakuluissa enemmän ja saada kaupasta pienemmällä summalla monipuolisempaa ruokaa.

Kuvaa viikon isoimman ostosreissun tuotokset, kerro paljonko rahaa ostoksiin upposi ja vastaa kysymyksiin:

1. Mitä teillä todennäköisesti syödään seuraavan viikon aikana?

2. Mitä ruokaa valmistatte tällä hetkellä useimmiten?

3. Suunnitteletteko etukäteen mitä kaupasta ostetaan, vai meneekö fiilispohjalla?

4. Takuuvarma ruoka lapsille?

5. Hyvä ruokavinkki arkeen?

Heitä haaste niille, kenen kauppakassiin haluaisit kurkata!

Käytiin maanantaina kaupassa ja ostoksiin kului 103€, siihen sisältyi myös talouspaperit ja Miljalle iso paketti vaippoja.

1. Eilen syötiin itsetehtyjä hampurilaisia (pihvejä myöden), tänään syötiin täysjyväspagettia ja pekoni-kermakastiketta (herkkusienillä ja kirsikkatomaatilla), lohikalapuikkoja, perunamuusia ja tillikastiketta, hirvenlihaa jossain muodossa perunoiden ja kasvisten kanssa, kotitekoisia lihapullia.. Joka päivä syödään myös kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

2. Tällä hetkellä kokataan aika paljon hirvenlihaa, kun sitä on pakastin pullollaan. Smoothiet välipalana on lähes päivittäistä herkkua. Nyt himoitsen myös kaiken aikaa rahkaa ja banaania (kummastakaan en tykkää erikseen).

3. Nykyään suunnitellaan etukäteen aina maanantaisin melkein koko viikon ruokalista, koska aiemmin kauppaan kului niin suuria summia. Täydennystä haetaan kuitenkin pitkin viikkoa; maitoa, leipää yms.

4. Milja tykkää nakeista! Ne kuitenkin on harvinaista herkkua.

5. Edellisen päivän spagettikastikkeesta tulee hyvä täyte seuraavana päivänä pitsaan ja ylijäämäperunoista tekee nopeasti paistinperunoita. Laitan vielä jossain vaiheessa ohjeen meidän pekoni-kermakastikkeesta! Se on nopea ja helppo ruoka.

Tähän haastan:

Pieces of Miracles

La casa

life is journey not a destination

MAHTIMAMA

mama's diary

Newbie

Tilauslakko

Äidin kasvatusopas

Kahden juustokakun ohjeet

Mun piti jo aiemmin julkaista tää postaus, mutta tää olikin jäänyt luonnoksiin lojumaan. Mä kehotin kaveria kokeilemaan valkosuklaa-daimkakkua ja sanoin, että ohje löytyy blogista. Vaan eipäs löytynyt. Nyt löytyy ja kannattaa kokeilla näitä!

Isänpäiväksi tehtiin kaksi ''juustokakkua''. Tarjoiluun en viitsinyt sen enempää panostaa, kun tarkoitus oli kuljettaa kakkuja vielä mummilaan. Miljalla on maitoallergia, joten toinen kakuista täytyi olla maidoton, että hänkin saa herkutella muiden kanssa. Löysinkin tosi hyvän ohjeen, joten aloitetaan vaikka siitä.

Maidoton ''juustokakku''

Ohje täältä. Ohjessa pohjana on myslipohja ja päällä banaanin siivuja. Muutin pohjan Digestive-pohjaksi ja kiille on mansikka-mustikka. Jätin myös vegegelin pois ja käytin liivatetta.

Pohja:

200g Digestive-keksejä

100g sinistä Keiju kasvirasvalevitettä

Täyte:

3 dl soijajuomaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vaahtoutuvaa soijakermaa (Alpro Airy & Creamy)
200 g soijajogurttia, vanilja
1 tl vaniljasokeria

7kpl liivatetta

Kiille:

Marjoja silmämääräisesti

3kpl liivatetta

Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta pohjaan murskasin Digestivet ja sekoitin sulatettuun siniseen Keijuun ja painelin irtopohjavuokaan. 

Täytteestä jätin pois vegegelin, muuten tein kaikki ohjeen mukaan. 

Liotin liivatelehtiä 5minuuttin kylmässä vedessä ja lisäsin ne keitettyyn vesitilkkaan. Annoin liivatteiden hetken jäähtyä ja lisäsin nesteen valmiiseen seokseen ja sekoitin hyvin. 

Kiilteeseen lisäsin samanlaisen seoksen liivatetta sulatettujen marjojen sekaan.

Annoin kiilteen hetken jähtyä, ennen kuin kaadoin sen täytteen päälle. 

Kakku oli oikein herkullista. Vähän etukäteen jännitin ''puskeeko'' soijan maku läpi. Mutta onneksi epäilyt eivät käyneet toteen. Mieskin sanoi, ettei todellakaan uskoisi kakkua maidottomaksi.  Kiillettä voi vaihtaa mielen mukaan. Tämä on hyvä idea juhliin, jos joukossa on maitoallergisia. Tätä voi varmasti syödä, eikä maussa huomaa eroa maidolliseen versioon. 

Valkosuklaa-daimkakku

 Tein tämän täysin ohjeiden mukaan, joka löytyy täältä. Kakku oli melkoisen makeaa, mutta todella herkullista. Tätä ei voi paljoa syödä, mutta varmasti taltuttaa makean nälän, maistui ihanasti valkosuklaalle. Käytin tuorejuuston tilalla rahkaa, mutta ihan yhtä hyvin siihen käy maustamaton tuorejuusto. Varmasti tullaan tekemään tätä vielä jatkossakin, oli sen verran nopea tehdä ja hyvän makuinen.

Kumpikin kakku oli helppo tehdä ja parissa tunnissa ne oli jo hyytyneet niin, että sain koristelut ja kiilteen päälle. Oli erittäin onnistuneen kakut isänpäivän kunniaksi, sekä erilainen vaihtoehto tavalliselle täytekakulle.

Hiukset

Mulla on aina ollut hyvin vaihtelevia ajatuksia hiusten suhteen. Ammatiltani oon parturi-kampaaja ja kouluaikoina varsinkin hiuksia tuli värjättyä mustasta suoraa platinabondiksi yhden koulupäivän aikana! Mä oon saattanut saada päähäni, että nyt haluan kirkkaanpunaiset hiukset ja mähän oon ne sitten värjännyt. Värjäilyt aloitin ala-asteella ja oon aina värjännyt hiukset kotona tai koulussa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kampaajalla oon käynyt tasan kolme kertaa elämäni aikana, äiti on aina leikannut mun hiukset ja on leikannut myös sukulaisten, vaikka ei ookkaan oikeasti kampaaja. Mä sain kammon kampaamoihin ala-asteella, ehkä ekalla tai tokalla. Mentiin äidin kanssa leikkauttamaan mun hiuksia ja äiti antoi kampaajalle vapaat kädet. Mulle leikattiin ihan tasainen polkkatukka ja suora lyhyt otsis, kampaaja vielä viimeisteli kampauksen föönaamalla mun hiukset kunnon palloksi. Itkuhan mulla pääsi kun istuin autoon. Mentiin äkkiä kotiin ja pesin hiukset ja laitoin ne kahdella saparolle kiinni ja etuhiukset laitoin tosi nätisti keskijakaukselle ja kummallekin puolelle pinnin pitämään hiukset paikoillaan. Muistan vieläkin tuon päivän!
Nyt kun oon itse kampaaja, ei sitä kammoa enää ole. Mutta aina mä värjään hiukset itse ja joku leikkaa ne, eikä siinä ole mitään ongelmaa.

Mulla on myös ollut välillä pidennyksiä ja oonkin koittanut niistä lettipidennyksiä, sinettejä, teippejä ja klipsejä. Lettipidennykset oli suuri NOU NOU! Ne valahti tosi nopeasti, eikä hiuksia saanut laitettua mitenkään, kun letit roikkui. Sinettipidennykset oli ihan ok, mutta olisi voinut kuvitella jotain hellävaraisempaa poistomenetelmää (kampaajalla) niin olis omat hiukset pysyneet (päässä) parempina. Teipit piti huoltaa usein, mutta plussaa pitkä käyttöikä (Simply Naturalin hiukset on parhaita), teipit myös näkyy aika hyvin ja rajoittaa kampauksia tehdessä. Klipsipidennykset joutui joka päivä laittaa uudestaan ja ne oli aika painavat möltit hiuksissa. En oo oikeastaan koskaan tykännyt yksistäkään pidennyksistä kovin kauaa. Niissä on niin kova työ laittaa ja mä oon tosi tarkka, ettei missään näy mitään rajoja omiin hiuksiin. Suihkun jälkeen kestää kauan kuivua jne. Klipispidennyksille plussa siitä, että ne saa pois päästä pesun ja yön ajaksi.

Mä oon oikeastaan aina halunnut pitkät hiukset. Välillä on kuitenkin tullut hetkiä, kun oon halunnut jonkun lyhyen mallin. Tällä hetkellä tykkään mun hiusten pituudesta ja niihin saa jo tosi kivoja kampauksia ja mikä parasta, niihin saa kivasti sotkunutturan arkipäivinä kun ei jaksa alkaa hiuksia väkertää. Mulla on nyt ollut keväästä saakka vaaleat hiukset, tyven värjäsin tummaksi meidän etelän reissun jälkeen syyskuussa. Nyt puntaroinkin kahden välillä; värjäänkö tyven vaaleaksi vai annanko olla tummana..

Tein kollaasin mun tämän hetkisistä hiuksista, mihin oon kyllä ihan tyytyväinen nyt. Ja hei huomatkaa tossa ekassa kuvassa tuo hiusten pituus, joka peilissä näkyy! ;)

Ja muutama kollaasi mun aiemmista hiuksista. Jostain syystä mulla ei ollut yhtään kuvia mistään aivan kamalista keltaisista, sinimustista ja violeteista hiuksista, ennen kampaaja-aikoja. :D Ehkä hyvä niin!

Tässä viimeisessä kuvassa, missä mulla on luonnollisen väriset hiukset, odotan Miljaa ja viikkoja on vähemmän kuin nyt! Tais olla aika monta kiloa enemmän kertynyt kasvoille ja muuallekkin tuolloin, verrattuna tähän hetkeen. :D

Mamma tuulettumassa

Perjantaina oltiin siis Amarillossa juhlimassa kaverin synttäreitä. Mulla oli ylläriylläri taas vaikeuksia vaatteiden suhteen, tämä kasvava keskivartalo kun rajoittaa jonkun verran.
Onneksi mulle just eilen sattui postiin saapumaan Nellyn tilaus, missä tuli uuden Dr Denimin Kissyt vanhojen kulahtaneiden tilalle. Tilasin koon S, kun kokotaulukon mukaan XS ja S välillä pitäisi olla vaan vyötäröllä eroa. Nää uudet ässät olikin paljon isommat kuin edelliset. Vyötärölle jää reilusti tilaa tämänkin pötsin kanssa ja lahkeet on pidemmät ja leveämmät. Nyt jo pelottaa miltä ne näyttää muutaman pesun jälkeen. Päätin silti pitää nämä mammahousuina ja ostan sitten synnytyksen jälkeen uudet. :)
Eipä tuossa vielä kaikki, vaan ongelmat jatkuivat... Löysin kerrankin tosi kivan vaateyhdistelmän ja aloin silittää paitaa. HITTO siihen paloi tietenkin valtava reikä keskelle selkäosaa! Kyllä lensi muutama ärräpää ja aloin hysteerisesti itkeä (hormonit). Menin makkariin murjottamaan kuin pienet lapset ja mies yritti lohduttaa mua:

M: Rauhoitu nyt, sun meikitkin leviää.
minä: Voi v'ttu mitä mä nyt puen!? (itkeä vollottaen)
M: Älä nyt itke, sulla on kaappi täynnä vaatteita. Varmasti löydät jonkun toisen kivan paidan.
minä: Ei mulla oo mitään mikä istuis tän mahan kanssa. Hyvä sun on puhua, kun oot ton kokoinen kaiken aikaa eikä sun kroppa muutu näin älyttömästä yhtäkkiä. (itkien vielä vuolaammin)

Viiden minuutin kuluttua olinkin jo rauhoittunut ja uusi paita oli löytynyt..... HORMONIT!!!

Muuten ilta meni tosi hyvin ja oli kivaa. Ruoka oli myös oikein herkullista! En muista koska olisin viimeksi käynyt Amarillossa. Ehkä vielä käyn jossain ''tuulettumassa'' ennen vauvan syntymää, leffassa ja syömässä. Amarillossa oli esiintymässä Stig, mutta lähdettiin kaverin kanssa jo hyvissä ajoin kotiin. Mulla oli kyllä kotoa lähtiessä fiilis ''mitä jos jäisinkin keikalle'', paikan päällä ajatukset kuitenkin muuttui, kun näin ne kaikki känniset ihmiset ja sen metelin!

Perjantaimenoa ja maitoaltistus

Tänään on perjantai! Kylläpäs viikot kuluu yhdessä hujauksessa, hupsista vaan. Mulla on suunnitelmissa lähteä viettämään kaverin (miehen siskon) synttäreitä, mennään ulos syömään useamman likan kanssa. Ihana päästä taas vähän muualle ja saada muuta ajateltavaa, vaikkakin oon poissa varmasti vaan muutaman tunnin ja senkin ajan Milja nukkuu kiltisti (toivottavasti). 

Meidän aamu alkoi tänään niin, että tehtiin aamupesut ja puettiin nopsaa vaatteet päälle ja syötiin puuro, sitten kiiruhdettiin terveyskeskukseen. Mun piti mennä kilpirauhasverikokeisiin ja ne pitää ottaa aamulla ennen klo 10. Oltiin labrassa odottelemassa puolen aikana, mutta siellä oli niin paljon ihmisiä, että ajattelin ettei todellakaan voida päästä ennen kymmentä ja joudutaan taas joku toinen päivä lähteä uudestaan (vihaan sitä että täytyy lähteä jonnekkin melkein heti kun herätään). Päästiin luukulle kuitenkin minuuttia vaille 10! Ehdittiin ottaa verikoe ja mä olin niin helpottunut. Hoitaja selitti, ettei se nyt ihan minuutilleen tarkkaa touhua oo. 

Eilen maistoin vuoden ekat glögit, eipä ollu kovin hyvää. Täytyy ens kerralla ostaa sitä punaista, tummaa glögiä. Noi Geisha-keksit on kyllä oikeesti niin superhyviä! Mä oon aloittanut karkkilakon (joka on oikeasti pitänyt), mutta enhän mä voi tollasista kekseistä kieltäytyä.. Musta vaan tuntuu, että huijaan itteeni tällä asialla. Eikö nykyään keksit oo ihan kuin karkkia!?

Meillä muuten aloitettiin Miljalle maitoaltistus pari päivää sitten ja lyhyeen se loppui, samana iltana oli jo neitosen kroppa täynnä punaisia läiskiä ja yö meni itkeskellen. Aiemmin ei oo tullut ihoon mitään oireita, mutta nyt oltiin oltu kuukausi ilman maitoa, niin oireet varmasti tuli rajumpina. Ruokakin maistuu huonosti Miljalle, taitaa olla vatsa kipeä. Lääkäri kehoitti nyt jatkamaan maidotonta ruokavalioa  kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen on taas aika polille. Ahdistavaa vaan miten hitaasti kaikki asiat etenee. Mä haluaisin myös selvittää, onko Miljalla vielä muita allergioita, kun kaikki oireet ei maidon lopettamisen myötä hävinneet.

Tästä nyt tuli vähän sekava postaus, kun on juttua eilisestä ja tästä päivästä ja vielä Miljan maitoaltistuksesta. Toivottavasti teidän pää kesti lukea tämän kaiken turhan höpinän. Nyt mä lähden keittämään itselleni kupposen teetä, vielä kun Milja nukkuu päiväuniaan. Toivottavasti meille tulee tänään kiva ilta, ruoka on hyvää ja synttärisankari on iloinen! :) 

Millaisia perjantai-illan suunnitelmia teillä on?

Raskausviikko 25 ja parhaat porkkanasämpylät

Oi mkä otsikko! Onko muiden mielestä otsikkoa yhtä vaikea keksiä? 

25 raskausviikkoa tuli täyteen maanantaina! Oikeasti pikkuinen vastaa paria päivää isompaa, mutta noin pienten määrien takia laskettua-aikaa ei muuteta, mun käsittääkseni eron täytyy olla 6 päivää? Niin mulle mun mielestä edellisen raskauden aikana sanottiin. Oon vähän laiska seuraamaan näitä viikkoja ja päiviä, ne vaan kuluu ja aina välillä käyn katsomassa Vaun sivuilla mitä juuri nyt tapahtuu ja miten vauva kehittyy. Nyt siellä kerrotaan, että vauvan paino on noin 800g ja pituus on noin 30cm. 

''Ennenaikaisesti syntyvällä lapsella on jo suuret mahdollisuudet selviytyä, jos se syntyy nyt ja kaikki apukeinot otetaan käyttöön. Mahdollisuus turvalliseen synnytykseen kasvaa jokaisena päivänä, jonka sikiö on kohdussa.''

Oltiin Miljan kanssa tiistaina kirpparilla ja mulla alkoi supistella. Alkoi tuntua menkkamaista kipua alaselässä ja -vatsassa ja vatsa meni kovaksi ja oudon tuntuiseksi. Ehkä ne on niitä harjoitussupistuksia. Miljan aikana mulla tuli yksi ainut supistus ihan loppuvaiheessa, joten mulla ei supistuksista ole oikeastaan mitään kokemusta enkä todellakaan tiedä millaisia ne on. Kaikki kuitenkin sanoo, että sitten kun lähtö on lähellä, sen kyllä huomaa ja supistukset tunnistaa. Uskon tähän. :D

''Kehosi on ainutlaatuinen. Jokainen odottava äiti on eri muotoinen ja kokoinen. Vältä turhia vertailuja muihin. Ole ylpeä kehostasi ja iloitse sen muutoksista. Vyötärön ympärys on aivan eri lukemissa kuin ennen, mutta vain tilapäisesti.''

Vauva on tosi kova potkimaan möyrimään. Milja haluaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa katsoa mun mahaa ja antaa sille suukkoja ja silitellä sitä :D Milja on myös tuntenut vauvan liikkeet ja silloin kuuluu aina hihkaisu kun vauva potkaisee oikein kovaa ja Milja tuntee sen. Miljasta tulee ihan varmasti tosi hyvä isosisko, vaikkakin alussa varmasti on jonkun verran mustasukkaisuutta. Mä oon ajatellut, että annan Miljalle mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa enkä murehdi noita asioita ennen, kuin on aiheellista.

kotiasu

Loppuun vielä pakko jakaa tämä parhaiden porkkanasämpylöiden ohje! Nää on oikeesti maailman parhaita sämpylöitä, mitä oon koskaan maistanut ja mä en todellakaan oo mikään jauhopeukalo ja nää onnistuu aina tosi hyvin. Nää on pinnalta rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä. Mies tänään ruokatunnilla jopa sanoi, ettei mikään voita mun tekemiä tuoreita sämpylöitä, paitsi ehkä se isänpäiväksi tehty valkosuklaa-daimkakku (siitä ohjetta tulossa pian). 

Hei hei tutti!

Nyt se on tapahtunut. Meillä luovuttiin tutista melkein kaksi viikkoa sitten. Olin harkinnut tutista luopumista hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta se tapahtuikin paljon aiemmin mitä olin ajatellut. Milja heräili yöllä jatkuvasti ja rauhoittui vasta kun sai tutin suuhun.

Tutista vieroittaminen oli meillä tosi helppoa! Mä olin jo kuvitellut, että Milja huutaa yöt läpeensä, eikä kukaan saa nukkua. Samalla jätettiin pois myös tuttipullo, ettei siitä vain olisi tullut tutin korvike. Kaikki kävi vähän hassusti. Oltiin neuvolassa Miljan kanssa ja terkkarin kanssa keskusteltiin mun suunnitelmista jättää tutti pois ja terkkari myös oli sitä mieltä, että tutti täytyy jättää hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, tai sitten paljon syntymän jälkeen. Sinä iltana, kun oltiin neuvolassa oltu, oli tutti mennyt hukkaan. Sitä ei löytynyt pikaisella etsimisellä mistään ja ajattelin, että nyt mennään sitten nukkumaan ilman tuttia.

Ensimmäinen nukahataminen kesti aika kauan, muistaakseni yli 30 minuuttia. Milja yritti syödä mun kättä ja itkeskeli aika paljon. Yöllä heräsi noin viisi kertaa, mutta ei sen kummemmin itkeskellyt. Päiväunille meno kesti myös seuraavana päivänä kauan. Toinen yö sujui vähän paremmin, nukahtamiseen meni noin 20 minuuttia ja itkeskelyä oli vähemmän, yöllä Milja heräsin muutaman kerran. Päiväunet oli taas seuraavana päivänä vähän hankalat. Kolmas yö sujui jo tosi hyvin, nukahtamiseen meni noin 5-10 minuuttia, eikä itkeskelyä ollut lainkaan. Yöllä ei myöskään enää heräilty. Päiväunille meno alkoi myös sujua paremmin.

Pari yötä meni vähän huonommin, mutta sitten helpotti. Ja mä tosiaankin luulin, että joudutaan koko perhe valvoa, kun tutti jää pois, mutta kaikki meni niin paljon paremmin kuin olin ajatellut. Kaikenkaikkiaan yöt on parantuneet huimasti! Milja ei enää heräile öisin ja jos herää, niin rauhoittuu nopeasti ilman tuttia. Riittää kosketus kädelle tai poskelle, joskus ei tarvi sitäkään vaan nukahtaa ja rauhoittuu itsekseen uudelleen.

Oon niin onnellinen kun sain itteeni niskasta kiinni tämän asian kanssa! Olis pitänyt jo aiemmin, mutta jotenkin olin pelännyt sitä, miten paljon itkua ja valvomista se aiheuttaa. Seuraava homma olis sitten saada Milja omaan huoneeseen, tai edes omaan sänkyyn! Milja vihaa pinnasänkyä ja alkaa heti hirveä huuto jos joutuu sinne. ''Isojen tyttöjen sängyssä'' nukkuminen onnistuu paljon paremmin, kun sieltä pääsee itse pois. Meillä onkin nyt harkinnassa siirretäänkö isompi sänky meidän huoneeseen ja Milja nukkuu siellä, eli Helmikuussa meillä olisi 4 nukkujaa ja kolme sänkyä makkarissa. Vai sitten, että Milja nukkuu omassa huoneessa, omassa sängyssä. Musta tuntuu jotenkin pahalta laittaa Milja omaan huoneeseen ihan yksin nukkumaan, vielä kun vauva pääsee meidän huoneeseen.  Järjellä ajateltuna se olisi kuitenkin oikea vaihtoehto, Milja ei heräisi ainakaan öisin vauvan itkuun. Tunteet kuitenkin on toista mieltä. Olisiko oma huone kuitenkin se parempi ratkaisu tässä tilanteessa ja venytänkö tätäkin projektia ainoastaan sen takia, että musta tuntuu pahalta...

Isänpäivä

Meillä alkoi aamu sillä, että annettiin isi nukkua pitkään. Lähdettiin Miljan kanssa ulkoiluttamaan koiraa ja siitä suoraa mummilaan hakemaan isin lahja ja kaksi hyydykekakkua. Milja oli askarrellut isille hienon kortin, äidin avustuksella ja saveen painettiin Miljan jalanjälki, jonka sitten maalasin. Savityö olisi tarkoitus kehystää, tai liimata taakse magneettia. :)
Tultiin kotiin ja täällä oltiinkin jo hereillä. Milja antoi itse isille kortin ja jalanjäljen, sekä vielä melkoisen ison paketin. Jotain eksyi ostoskassiin Jyväskylässä.. :)

Tein siis eilen kaksi ''juusokakkua''. Miljalla on edelleen maidoton ruokavalio, ja halusin tehdä jotain mitä myös Milja saa syödä ja löysinkin tosi hyvän maidottoman hyydykekakun ohjeen, jota hieman muokkailin. Tästä ei todellakaan edes huomaa, ettei siinä ole maitotuotteita käytetty lainkaan.  Kakut oli todella herkullisia ja luulen, ettei niistä ole huomenna paljoa jäljellä, varsinkin kun M pyysi ystäväänsä kahville ja loput otetaan mukaan mummilaan, kun pian lähdetään sinne kylään.
Laitan ohjeet myöhemin muillekkin vinkiksi. Toinen kakku oli valkosuklaa-daimkakku. Se oli makea, mutta tiesin sen olevan M:n mieleen ja oikeassa olin.